Sinivuokko virittäytyy kukkiinsa, eikä tiedä lähteneensä Turun tienoon metsistä neljäkymmentä vuotta sitten tänne kylmään pohjolaan. Keväinen silmäteräni. Onneksi pentuhortonomi ei ole iskenyt tassujaan siihen, pitää olla näkyvämpää ja kovempaa.
Pionien alut saavat kokea melkoista retuutusta päivittäin, kun ei muutakaan oikein keksi.
Eilen olin akvarellimaiseman työpaikalla lähityössä ja pentu oli opiskelemassa isojen labradorien koulussa. Kummankin päivä meni ihan perfect. Häkissä oli viihtynyt mustien sielunveljiensä ja siskojensa kanssa. Pari bassomurahdusta vanhalta urokselta oli jälleen ollut tarpeen ja riittänyt villikolle.
Vau, mikä pari: viisaan katse ja iloiset elämää ihmettelevät nappisilmät. Ilta meni sikeässä unessa hyvä, että autosta jaksoi sisälle.
Rakensimme naapurin papsun kanssa omaan puutarhaanikin pienen Quantanamon leirin. Sinne pikkuinen, että saan joskus rapsutella puutarhan kesäkuntoon. Totutellaan vähän aikaa kerrallaan, ettei synny kammotuksia.
Pentu on viisas ja minäkin hitaasti oivallan yhä enemmän tätä johtajuutta. Tänään yritti sohvalle. Työnsin vain pois sanaakaan sanomatta ja katsomatta. Se tepsi, ei alkanut inttämään, vaan lähti omiin leikkeihinsä viihtyen hyvän aikaa.
Tänään asetin vesivadin ulos ja katsoin mitä tapahtuu. Sieltähän löytyi oitis pieni labrador, joka alkoi tutkia ja leikkiä vesileikkejä.
1 kommentti:
Terkkuja Islalta (1v), Innalta ja Susulta!!
Lähetä kommentti