Aurinko nouse, aurinko laskee. Jokaisen päivän lopuksi pikkuinen on hiukan kasvanut kohti isoa tukevaa labradoria. Kaunis, leikkivä ja hyvin voiva. Kuinka olenkaan onnellinen hänestä näyttäessäni piikkipensaiden läpi tieni raivanneelta nirhautuneine käsineni.
Eilen olimme sivistyneiden vanhojen labradorien luona kyläilemässä. Voi sitä pennun iloa! Olikos kamera mukana tärkeällä hetkellä, ei. Opettajakoiratt taisivat kauhistua - jääköhän tuo tänne...Päivä oli ihan loistava ja loppupäivän pikkuinen tuskin jaksoi muuta kuin tyhjentää ruokakuppiansa.Itsellänikin jotain ihan omaa. naapurin ystävällinen neitonen tuli päästämmään minut elokuviin: sielulepäsi Kuninkaan puheessa.
Sinisen taivaan aurinko tervehti aamulla meitä. Talitiainen puuhailee pesäänsä pönttöön, vaan kuinka käy sitten kunhan kirjosieppo saapuu paikalle.
Lelulaatikolla pistaydytään joskus tekemässä inventaariota.
Uni pienen vahvistaa.
1 kommentti:
Ruth on niin suloinen!!!
Lähetä kommentti