Nyt lämpötilan pudottua yli 20 astetta voi muistella kuumaa viikkoa.
Lämpö sai kaiken puhkeamaan kukkaan. Rakastan mustia tulppaaneja. Unohdin kätkeneeni syksyllä niitä perennojen väliin. Aleksandre Dumas, The Black Tulip. Viehättävä kertomus.
Annoin pennun kahlailla joessa, mutten voinut päästää irti voimakkaan virran tähden. Itse uiskentelin vastavirtaan täysin voimin ja pysyin paikallani. Nurmikon hoito sujui mieluisasti valkoisissa shortseissa.
Viikolle asettunutta syntymäpäivääni vietin Ruthin kanssa kotiaskareissa ja lämmöstä nauttien. Pikkuiselle asetin pesuvadin vesileikkejä varten.
Pohjalle painavan kiven, jota yritti saada pois.
Lopputuloksena vain märkä ja takkuinen kuonokarva.
Nyt viileänä aamuna teimme ensimmäisen kerran koko jokirantalenkin. Toivottavasti se hiukan väsyttää pientä, jonka jatkuva nirhailu väsyttää ainakin minua. Eilen olimme koko pitkän päivän akvarellimaisemassa työtapahtumassa. Nostin häkin autoon. Antoi mukavan varmuuden, ettei taka-asukas kömmi johtopaikalle.
Kesä ylimmillään valoisuudessaan jossain pilvien takana. On satanut, SATANUT ja satanut. Ilma oli kosteuden paksuntama. Eilen aamupäivällä tein pienen löydön tontin ja kadun rajauksesta. Kosteuden kirkastaman vihreyden keskellä loisti pienet valkoiset kukat. 
Pikkutalvikit, Pyrola minor, kukkivat hohtavan valkoisina karikkeen joukossa. Suloinen näky. Ruth viettti ensimmäistä juhannustaan. Eipä suuria piitannut. Tavanomaista leikkiään yksin ja välillä kanssani harrastaen. Leikkinsä tarkoittaa lelujen nakertelua, heittelyä ja ykskaks täysillä juoksukertoja eteisestä olohuoneen mitan makuuhuoneeseen saakka. 
Matkaa kertyy yhteensuuntaan yli kymmenen metriä. Välillä iskee vastustamaton halu nakertaa minua, mutta se on sentään vähentynyt. Sylihetkiä kaipaa, kokonsa vain alkaa saada sylini ahtaaksi.
Lippu nostettiin huuhtoutumaan sateeseen. Juhannuksen värit: talvikin ja Ruthin valkoinen, lobelian ja lipun sininen ja sateenvihreä. 
En halua hetkeen hyvän elokuvan vaikutelmaa työntää pois, siksipä olen valokoiva katsoja. Nyt pikku Ruth vei ansaitusti huomion ja yhden piuhan, vain pienen vartioimattoman hetken aikana.
Puutarha kukoistaa. Sade on kastellut ja puhdistanut maiseman ikävästä männyn pölystä. Viime päivät ovat kauniisti sateen vihreinä
kuin akvarellimaalauksina olleet. Akvarellimaisemassakin on tehty töitä ja nyt lomaillaan. 
Ruth tarkasti, että kukat ovat sopivan väriset ja tuoksuiset. Ei elämässä mitään vikaa ole, vaikka vuosivuodelta se pitenee.
Täysin en onnistunut Ruthin valvonnassa tänään, sillä hän ehti lukea ihan uuden kirjaston kirjan lunastuskuntoon. Huomenna on tunnustuspäivä. Kodistani löytyy edellisenkin pennun puremia teoksia mm. englanti-suomi isosanakirja ja Heikinheimon elämäkerta puhumattakaan taidehistoriallisista teoksista. Mustakoira siis aavisti tulevan uransa museokoirana.
Puutarhatyöpöytä ja sillä olevat esineet tuovat vaatimattomuudessaan mieleeni vanhat ihanat asetelmamaalaukset. Olen tosin itsekin maalannut öljytyön pöydästäni pari vuotta sitten. Ostin kahdeksalla eurolla lähikaupasta valkoisen puutuolin, jota ei oltu tarkoitettu myytäväksi. Onnistuin ja kiitos myyjärouvalle. Taisi sääliä minua, kun muisti kuinka monta suojaverkkopakettia olen pennun tähden ostanut.
Mutta kasvatuspäivät ovat ihania vanhojen ja viisaiden kanssa! Toista rotua oleva vieraskin kävi; kovin oli etäinen ja yksin leikkivä. 
Mutta ei silti mitään erimielisyyttä. Naapurin paimentaja ei halua tehdä lähituttavuutta: nirsoja nuo nuoret aikuiset. 
Olenkohan minä enää happy-go- lacky-emäntä. Yksi luku elämässäni, mitä oikeasti merkitsee pennun kasvatus YKSIN. Suosittelenko? No, onhan se eräänlainen henkiinjäämiskurssi.
