VAPPUAATON TUNNELMIA

Iloista vappua!

 

Vappuaamun tunnelmia ja puitteita. Luonto huijasikin, ei kesää noin vaan saada. Parikymmentä senttiä kaunista valkoista lunta peittämään kaikki ruskeat sulaneet maapaikat. Huumorintajua yläkerrasta.

Meillä on kuitenkin ihan mukavaa ensimmäisenä yhteisenä vappunamme. Josef on täyttänyt viisi kuukautta ja olomuotonsakin on ison koirapojan. Yhtä suloisen rauhallinen edelleenkin. Pieniä, harmittomia leikkikohtauksia kuten asian kuuluukin.

Lieneekö emäntänsä vanhuuden kuva alla vaiko muuten vain vappurouva?

AURINKOISTA ELÄMÄÄ

Josefin bestikset olivat kylässä. Kaikki sujuu hyvien tapojen mukaisesti; Josef muistaa kennelajoiltaan, ettei ole sopivaa riekkua, vaan maltillisesti ja arvostavasti seurustella. Hyvätapaiset vanhemmat lapukat antavat myös kultaisen käytöksen mallia uudelle kamupiiriin liittyneelle.

Ulkoilumme sujuvat leppoisasti ajan kanssa. Pitkänauha yleensä vapaana perässä viistäen.

Jokea varomme. Vapaus on kimmeltää joen pinnalla ja lokit kirkuvat ajoittain. Peipot helisevät puissa ja Mustikkalaakson mäntyyn on varovainen varis rakentanut pesänsä. Sieltä kuuluu torailua, liekö sopimaton vieras kokeilemassa onneaan.

 Josefille riittää maastossakin tutkimista ja pyytämistä. Suloinen pentuni!

Ulkoleikeistä asetutaan kultturelliin sisätilaan. Pieniä virtapiikkejä kuten emännän eteen juoksu ja haaste: nyt tulee! kuten tulikin: hyppy ylitseni. Ei! ja etusormi taltuttaa pienen hurjapään, joka toteaa: onpa huumorintajuton tyyppi palautuen omaan rauhalliseen olomuotoonsa. Tämä on elämän aurinkoa parhaimmillaan.

ULOS-SISÄÄN

Elämä keskittyy akselille ulos-sisään. Silti pieniä salalirautuksia ehtii tulla. Rennot unet siinä välissä, että emäntä luulee saavansa myös rentoutua. Pentu ehtii virkeänä kiepsahtaa jaloilleen ja....

 Josefin kanssa elämä on yleisilmeeltään rauhallista: ei haavoja käsissä. Lattiahetkemme ovat rauhoittumista sylissä. Katselen korvat, hampaat ja kynnet. Kynnet leikkasin jo ilman suuria tunteita. Vau! Rajoista pidetään kiinni. Alemman kuvan tilanteet ratkaistaan niskaotteella ja alas-komennolla. Toisto on valttia. Tiedän, että ukkospäiviäkin tulee; nimensä hienoissa asiakirjoissa on Mallorn's Days Of Thunder! Nomen est omen, siksipä toivon Josef-nimensä hiukan suojaavan ukkosten kovuudelta.

Painoa pienellä lurppakorvalla on jo yli 18 kg. Ei siis ole luvassa mikään hippiäinen, kunhan isoksi ehtii. Painissa en tule häntä voittamaan. On vain pysyttävä lujana tasaisena johtajana laumallemme.
Ruthin kasvatus on opettanut minulle monia asioita. Ruth antoi koulutuksen, kuinka kasvattaa hyvä pentu, vaikeimman kautta. Nyt olen kiitollinen hänelle siitä vaikken saanutkaan hänen kanssaan nauttia työn hedelmiä.

TUNNELMIA

HOW IT BEGINS

A puppy is a puppy is a puppy
He's probably in a basket with a bunch
of other puppies.

Then he is little older and he's nothing
but a bundle of longing.
He doesn't even understand it.

Then someone picks him up and says,
" I want this one."


DOG SONGS
Poems
MARY OLIVER


Voin vain lisätä: I'm happy I did it!

Alkupäivät ovat sujuneet hyvin. Pieni on totutellut perin erilaiseen elämismuotoonsa. Yöt sujuvat häkissä liki uutta emäntäänsä, pienen laumamme johtajaa. Harvakseltaan vahinkoja sattuu muutoinkaan. Se tosin vaatii yhtenään muistamista: ulos - sisään. On tehty tuttavuutta naapuruston tassulaisten kanssa. Hyviä kokemuksia on karttunut. Johtaja välillä jättää hihnan ja lähtee vain menemään; eipä siinä auta kuin kipitellä perässä.

Jokirannan hangilla on paljon kirjeitä, joita on opeteltava lukemaan. Sisällä Josef joutui älykkyystestiin monimutkaisen laitteen kanssa. Sieltä tuli ihanat tuoksut, mutta miten niiden alkuperän löytää. Emäntäpä yllättyi tutkiessaan myöhemmin laitetta: namit olivat kadonneet!

Labradorin päiväuni -unelma: täysi ruokakuppi. Parasta olla lähellä, ettei vain karkaa herkkuineen.

Sitten tuli Tara neiti käymään. Takuuvarma hieno Madam. Kuunteli aikansa pennun kiihkeän iloista ja riemukasta tutustelua, sanoi mrr ja Josef oppi heti, ettei vanhempien luona sovi liian riehakkaasti kieppua. Tara oli tyynesti jutussa mukana. Katsoi tosin välillä Ulla emäntäänsä; mistä näitä aina ilmaantuu? Pentu oli onnellinen ja väsynyt loppuillan. Nukuimme jälleen hyvin seuraavaan aamuun.

UUSI KERTOMUS

Uusi kertomus on aloitettu. Toivon, että saamme kehitellä kertomustamme pitkään, vuosia.

Eilen sain noutaa sinut ystävättären ja kummitätisi kanssa kasvattajaltasi. Josef, tästä alkaen jaamme kotini: sinä ja minä. Tunnut läheiseltä. Ruth oli tätisi, jos ihmissukulaisittain ilmaistaan. Isäsi on komea puolalainen labradori. Päivä oli kaunis. Aurinko saatteli matkaamme valaisten tiemme. Pötköttelit auton takapenkillä. Pari kertaa nuolaisit vieressä ollutta kättäni. Annoin sinun olla rauhassa, jotta et pelästyisi. Elämäsi muuttui rytisten. Jätit ihanat labradorilaumasi jäsenet. Jouduit tuntemattomaan. Stoalainen tyyneys leimasi olemustasi. Uusi kotisi oli perin steriili. Tutkailit paikkoja, aluetta, jossa pääasiassa olisit, nyt aluksi.

 

Ajoittain kysyit: Kuka sinä olet? Ulkoilimme. Sait kauniin sanfranciscolaisen pannan kaulaasi.Peilistä sinua katseli hauska veitikka, jolle heilutit iloisesti häntääsi. Vähitellen myös emännällesi. Tulit luokseni. Laski pääsi. Ymmärsin hetken merkittävyyden. Kumarruin rapsuttelemaan korviesi takaa. Se oli merkityksellinen hetki ja aloitti luottamuksen. En puhunut, hiljaa vain rapsuttelin ja annoin sinun olla, pieni häntäsi vipatti tyytyväisenä. 

Yön nukuimme makuuhuoneessani; sinä häkissäsi ja minä sängyssäni. Se oli hyvä ratkaisu. Aamulla ulos klo 5. Aamuruuan jälkeen uudelleen lenkille. Seuraat takana. Näin on yhteinen kertomuksemme alkanut. Tervetuloa kotiin Josef.

SAN FRANCISCO I

Matka, odotettu oli valmisteltu ennen kuin Ruth menehtyi. Ikävän kanssa lähdin. Ruth tassulainen jäi tuhkausmatkalleen ja eläinlääkäriystävä tuo hänet kotiin. Ruth asuu omassa sopukassaan suloisena muistona sielussani, elämä soljuu eteenpäin. Ruthin nalle kävi Ameriikassa.

 

Ajatukset palaavat, viipyilevät San Franciscossa. Sinne oli helppo asettua ja aloittaa normaali elämä lapsiperheen kanssa. Olin iso-äiti: valmistin aamiaiset: puuroa ja kahvi. Tulin tutuksi pienille. Pelattiin Afrikan tähteä joka päivä monen monta peliä Luukaksen kanssa. Käytiin kahviloissa. Tutkittiin de Young museon O'Keeffen näyttely. Tutustuin lasten leikkikouluelämään.
Yritin viihtyä leikkipuistoissakin.

 

 

Oli aikuisretkiäkin, kävimme miniä, Luukas ja minä katsomassa baletissa Tuhkimon. Vaikuttavasti toteutettu. Retkeilimme upeassa Golden Gate puistossa. Katsottiin kasvitieteellisen puutarhan sadat ja sadat kukkivat puut, pensaat. Lemmikkini on Magnolia.

Miniän saarnaa kuunneltiin Berkelyn suomalaisessa kirkossa.

Täyteläiset päivät tuntuivat mukavilta ja olihan omiakin hetkiä. Kävin hengailemassa 24:lla.Tutkin kirjakaupan tarjontaa. Ostin ja luin neljä Charles ja Anne (Morrow) Lindberghin elämään liittyvää kirjaa. Aivan uskomaton maailma avautui. Tiesin vain Charles Lindberhin yksinlennon yli Atlantin New Yorkista Pariisiin vuonna 1927. Luin The Dogs Mind teoksen. Hyvää tietoa.
Vaelsin Maikin kanssa jälleen tuttuja reittejämme. Maikki oli harmaantunut. Tunsi ja riehaantui tavatessaan vanhan kamunsa.

Tapasin 1980-luvulla tapaamani amerikkalaisen ystävän: maailma on pieni. Nautimme yhdessä viimeisenä lauantaiaamuna aamiaisen ja kerroimme mitä näinä vuosikymmeninä oli tapahtunut.

Tiesin, jokainen päivä vie lähemmäs surullista lähtöpäivää. Aina yhtä ikävää. Mielen syvyydestä ponnahtaa ajatus: ehkä en enää pääsekään tänne. Työnnän ajatuksen pois. Katselen tulevaisuuteen; siellä siintää uusi matka, joskus.