Viimeinkin. Puidenoksat keinuvat pehmeästi tuulessa. Ovat hiukan saaneet lämpöä keväisestä auringosta.
Joenjää on kutsunut ulkoilemaan. Kävimme tutulla ladolla. Mustakoirakin onlepäillyt tyytyväisenä päivän retkien jälkeen. Osoitti arvokkuutensa: antoi vieraan uroskoiran yöpyä luonamme. Joskin varmuuden vuoksi lukitsin meidät makuuhuoneen päätyyn, jotta vieraittemme yörauha oli taattu. Mustakoira avaa ovet kahvasta vääntäen ja vetäen ilman sen kummempaa ongelmaa. Vieraanani sain pitää pienen pystärin isäntää, serkkuani.
Kuinka helppoa onkaan keskustella ilman selittelyjä. Pohtia elämän olevaista; miksi kokemuksia ei voi siirtää opiksi seuraavaan sukupolveen. Miellyttävä keidas tällä sielunlepolomalla. Kesällä tapaamme serkkujen kanssa laajemminkin. Puuhaan kokousta lapsuusmatkojeni muistokkaaseen kaupunkiin, sinne missä linnoitukset sijaitsevat ja punahousuiset rakuunat ratsastelivat. Heitä pikkutyttönä ihailin.
Muistot sekoittuvat. Peilistä katsottu utuinen koti.
Esikoistani ja sisaruksiaan olin tapaamassa, melkein jo asuin. Pieni suloinen oli kasvanut ja lauseet käytössä. Kiitos huoneesta perheelleen.
Harjoitin piirtämisestä vieraantunutta kättäni. Surullista, kevyt taito joutunut väistymään, enkä tavoita ennalleen enää. 
Kuvasin harjoitelmaa. Katsotaan. Kohdekin on edellisessä oikeasti esillä. 
Kuinka ihanaa onkaan klassinen maalaistaide; siveltimet kuin kukkia, värit jalokivinä. Hiljainen talo taiteen suoja. 
Mustakoirakin vaati lääkärille pääsyä. Onnistuihn se ja vaivat kaikkosivat. Lentolippu odottaa pientä pyrähdystä - sairasloman työmatkaa...Samalla näen pienen sinikäden, kuinka lie kasvanut. 
Toinen keisarin kaima kasvaa huimasti Pyhän Fransiskuksen kaupungissa. Pienet odotteet kannattelevat. Eikä elämän risukasa käy ylivoimaiseksi.
Mutta, sain terveiset pieneltä ja vanhemmiltaan. Sulkeuduin iloisiin muistoihin. Katselin illalla pitkästä aikaa kuvia omalta matkaltani. Kuljin retkiäni. Kuinka valo ja varjo synnyttää taideteoksen.
Kurkistin Diego Riveran seinämaalausta taideakatemiassa ja poikkesin Alcatrazin vankilaan. 
Siinä museo, joka säväyttää elämän rajuudella. Katselin arkkitehtuuria lumoutuneena.
Muistin kuinka rakastuin Golden Gate´n jättiläismäiseen ja ilmavaan rautarakenteeseen. 
Aitoa elämystä, kulkea vain ja kohdata mitä vastaan tulee. Niin kuin elämässäkin. Jonain päivänä kohtaan kauneuden.