TUNNELMOINTIA

Kesän lämpö ja auringon kulta täytti Akvarellimaiseman. Kuljin Ruthin kanssa illan valoisassa hiljaisuudessa. Ne ovat viimeisiä iltojani siinä rakkaassa maisemassa, sieluuni ikuisesti asettuneessa. Katselin joen hopeaa. Kuuntelin sen kaunista ohivirtaaavaa solinaa. Olen ollut onnellinen paikastani siellä. Olen ollut rikkirevitty ja tallattu, mutta en repeytyny enkä tallaantunut. Tein sydämellä työni rehellisin mielin. Siinä kaikki. Nyt on eron aika. Annan sille aikaa kulkien ja muistaen ja tallettaen pitkän ajan vuodenaikoja. Akvarellimaisemassa kokenut elänyt. Minusta jää sinne jälki. Olemme toisillemme jossain määrin merkatut. Työtäni jatketaan uusin ilmein. Hyvä niin. Pikku Ruth ei aivan ehtinyt täysimääräiseksi museokoiraksi, mutta hyvin jo kuitenkin.

 

KESÄILOT

Kesän lämpöä. Mieluisten kesävieraiden kyläilyjä, siis eloisaa ja iloista on ollut. Kiireettömyys on sallinut nauttia tästä lämpimästä ja mieluisasta kesästä.
Olen seurannut lastenlasteni akvarellimaalausta. Ruthin ihanteellista ystävyyttä pieniin ihmisiin. Perennojen syvien värien kehkeytymistä kesän mittaan.
En ole kaivannut toisaalle. Juuret työntyvät aina vain syvemmälle kotimaisemaan, kotiympäristöön. Lieneekö syytä katkoakaan?
Viimeiset akvarellimaiseman työajat kulumassa. Monet omat luovat jutut odottamassa. Täysipäiväistä Ruthin hoitoa ja koulutusta, sitä tulee tehdä: hylkäsi minut ja ystävätärtaiteilijan metsään. Muutoin ollut hyvä käytöksinen.