JOULUAVUSTAJA

 Kieltämättä mukava askaroida jouluvalmisteluja avuliaan noutajan kanssa. Silläaikaa, kun viimeistelen vuokaan tulevaa mössöä avustaja-Ruth odottaa vuoan kanssa noudettuaan sen ensin jostain. Puhtautta kuitenkin noudatetaan vaikka hupaillaankin.

 Kun vaivalla tehty kakku sitten paloi unissa niin täytyy ottaa rennosti ja kokeilla miltä Ruth näyttäisi Joulukoirana. Silkkinauha ei ollut mieleinen, ei minustakaan se ollut kaunis. Aikoinaan Ruben tassulainen käytti viininpunaista samettinauhaa parisen viikkoa joulun tienoolla ja oli tyylikäs. Olisi löydettävä samettinauha neidillekin. Nauhaliike vain lopetti itsensä ja moni jäi pulaan: ei lankoja ei nauhoja tai pitsejä.

Yllä oli kuva Jouluruususta. katselen sitä ja vaellan jälleen Elisbeth Streetin ja Duncan Streetin kulmauksessa olevan katedraalin puutarhaan, San Franciscoon. Siellä oli kukkivia Jouluruusuja, 2010 Joulu löytyikin sieltä, puutarhan hämystä valkoisin kukin. Silloinkin koira oli seuranani, Maikki amerikan bulldog.
Lapin pakkasissa on suomalaisen joulun sielu. Hämärä on viileyttä ulkona ja lämpöä sisällä. Odotan jouluperhettä ja iloitsen odotuksesta. Teen uuden kakun!

TUNNELMA-AIKAA

Vuoden tunnelma-aika on täällä jälleen. Sinisenä avautuu ikkunoista lähimaisema. Kauneimmillaan näin joulua odotellessa. Kauneimmillaan ja kylmimmillään. Eilen ja tänäänkin Ruthin kanssa pitkää lenkkiä nuuskutellessa mittari vajosi -27C. Näin sen kuuluu olla ja on varmasti aina ollutkin, kun vain ei enää tippuisi. Jouluvaloja olen ilokseni ja ohikulkijoiden iloksi asetellut.

Ruth on toisaalta tosi hyvin jo ns. aikuistunut, mutta ei voi sille mitään, että energiaryöppy iskee ajoittain ja silloin saa emäntä kyytiä. Keppiä heitellään lähiniityllä siitäkin huolimatta että omavaltaisen lenkin uhka on olemassa; täytyy vain olla tarkkana ja lukea kaunokaista ennakoiden. Ajottaiset epäonnistumiset sitten vievätkin todella aallonpohjaan. hankin hänelle päivälepopesän, tuli reilun kokoinen, mutta tuntuu viihtyvän omassa paikassaan. Jos joudun sisällä komentamaan reilummin niin heti juoksee paikkaansa ja katseellaan ilmoittaa tällä ei muut määrää.

Akvarellini ovat kotiutuneet näyttelystä ja tein uuden ripustuksen kodin huoneisiin. Yksi akvarelli lähti maailmalle uuteen kotiin.

VALKOISTA VALKOISELLA

 

Lumi on tullut. Pysyvästikin. Se tuli vain yhtenä yönä, jolloin nukuttiin. Labradori-Ruth sulautuu hyvin ympäristöönsä. Suojavärillään on kuitenkin vaara-aspektikin. On pidettävä huoli, ettei mummeli pääse livahtahtamaan kadulle ilman hihnanpäässä olevaa emäntäänsä. Kuinka se haluaisikaan riekkua vapaana hangessä, mutta epäluotettavuutensa tähden menettää paljon hauskoja juttuja toistaiseksi. Koirakoulu on täyttä totta. Ensin Ruth oli vakaasti sitä mieltä, että täällä riekutaan ja riekutaan ja riekutaan. Voimaa kyllä piisaa. Emäntä kyynelehti kotimatkalla ja oli valmis antamaan jälleeen kerran riekkujan ohikulkijan riesaksi. Ei nyt sentään. Ruth kuuluu lähelleni ja vaikeudet ovat läpipuskemista varten, näin olen pitenevän elämäni antanut itselleni opettaa; olen kuuliainen oppilas. Koulukertojen myötä valoa on alkanut pilkistää synkän talvipimeyden keskeltä. Olemme ajelleet jo iloisin mielin koulutunneilta kotiin. Mutta takaiskuihin saa aina varaurtua. Repetitio ist mater studiorum, niin myös Ruthin koulutuksessa paitsi, että kertauksia saa olla tuhansia.

Emännän työpaikka on hieno jutttu, sillä siellä saakin olla vapaana.

 

Kotielämä sujuu ja ilonhetkiä tuo vanterammaksi muuttuva teinilapukka suo. Siis elämä hymyilee hankienkin keskellä, jossa kuljemme tunnelmallisin mielin kohti joulua.

LEHDETTÖMÄT PUUT

Puiden oksissa kimaltelevat syyspisarat. Mihin se kaivattu kesä jäi. On pitkälti seuraavaan, eikä yhtään tiedä kuinka kauheaa se talven yli rämpinen jälleen on. Aurinko alkaa sanoa jäähyväisiään, on tultava ystäväksi pimeydelle. Viime säteensä vangitsin lasin ja veden läpi kulkeneena.

Pienen lomamatkan teimme kauas etelään. Siellä Ruth ja pari vakavaa vartijaa tutustelivat toisiinsa. Vartijat taisivat vähän ihmetellä moista pomppuliiniä. Sitä ennen olin ripustanut akvarellinäyttelyn hirsiseinille katsottavaksi.

 

Hauska ilmiö Ruthista. Syö innolla riipien niin pihlajanmarjoja kuin muitakin pensasmarjoja. Lomallamme suurinta herkkua olivat tummat karviaismarjat omenoiden ohella.

PIENI OSA KESÄÄ

 ...kesää, joka tuntui eksyneen matkalla. Auringon löysin espanjasta. Matkalla katselin Madridin lentokentän hauskaa arkkitehtuuria.

 Suomessakin kukat kukkivat ja oli kaukaisia ja rakkaita vieraita San Franciscosta. Ruth sai tutustua pikkuihmisiin ja ihmetellä mihin lajiin kuuluvat. Konflikteja ei syntynyt, joskin kirsu oli liki aina.

ÄITIENPÄIVÄÄ JA TULVAA

 Muistelen viimevuoden juhlapäivää: perennapenkeistä nousi uteliaita versoja kohti uutta         kasvukautta, kesää. Ruth oli suloinen silkkiturkkinen pentu; mustakirsuisena tutki maailmaa pienen koiran vinkkelistä. Tänään kuljimmekin hankien päällä jokivartta aamulenkillä. Perennapenkit uinuvat talviunessaan. Pieni pentu on jo aikuisen kokoinen, mutta pentusieluinen iso tyttö. Kirsunsa on muuttunut punertavaksi

 Akvarellimaisemaan ajaessa Vanharouva Mercedes saa alustanpesun, on sellainen kevät. Jängät kaatavat sulamisvetensä tiellemme. Kotikellarin tyhjensin kevätvedestä. Joki on korkealla ja lunta vielä paljon, vaikea kevät.

Silti uskon kesään ja ostin runkoruusun ulosasetettavaksi. Tytär lähetti kauniin liljakimpun juhlapäiväksi. Ilahduin. Muutoin lapset soittivat ja vietettiin hetki puhelinaikaa aina Amerikkaan asti.

TALVI JA SEN LUMI

Joutsenet ovat tulleet kotijärvelleen. Vuosia olen jo seuraillut niiden touhuja ajellessani akvarellimaisemaan, työpaikalleni. Jää peittää suurimman osan järveä ja pienessä sulasilmässä ne kaivavat ruokaansa. Toinen huomasi puuhani ja vetäytyi pittoreskin suoja-aidan taakse.

 Kesää kaipaa luonto ja sen eläimet. Kuovi huhuilee haikeana rantaniityllä kuin kysyäkseen onko lähdettävä. Peippo varoo vilustuttamasta itseään ja odottaa hiljaisena auringon lämpöä. Kirjosiepon heleää naaraan kutsua odotan joka kevät antaumuksella. Tuttua laulua pihakoivusta ei vain kuulu. Ja sitten, aamu herätti täydelliseen joulumaisemaan. Lunta oli satanut ja tuisku lensi tuulesta. Ikkunallani kukkimaan valmistautuvat orkideat kurkottivat ihmeissään kukkavanojaan kohti lumipitsilasia.

VAPPU

Vappuaamu oli kaunis. Pohjoistuuli puhalsi aamun hyytävän kauniiksi. Emme etsineet hiirenkorvia vielä. Pajunkissat alkavat unisina raotella kuoriaan. Joki oli sentään auennut keskeltä ja peippo lauloi aamukohmeisille hangille.

 Vapun kunniaksi päätin nauttia lasillisen kuohuvaista sisäpihan partion ohuella sulaneella siivulla. Asetelma viehätti ja huomasin erään toisenkin kiinnittävän huomiota pöydän asetelmaan, joskin eri syystä. Harkittu lähestyminen ja korkki hävisi labradorin maistelevaan suuhun.

Akvarellikin syntyi, tarkoituksella hennon utuinen.

SE PÄIVÄ KEVÄÄLLÄ

Kevät etenee kompuroiden. Lumi kostuu ja sulaa, sitten viilenee ja sataa hohtavan valkoista uutta lunta ja talvi ympäröi jälleen kuristavalla otteellaan. Pääsiäisen aurinkolenkit toivat uskoa ja iloa niin Ruthin kasvamiseen kuin kesän odotukseenkin. Pääsiäisen jälkeen oli SE päivä, joka arvelutti, mutta oli välttämätön: Ruthin sterilointileikkus. Päivä valkeni ja matka kauas kaupunkiin alkoi. Lääkäri on kokenut ja armoitettu koirien käsittelijä. Asiat sujuivat kuten kuuluikin. Illalla tokkurainen Ruth nostettiin autosta kotioven edessä. Ystävä, Labradoriemäntä oli auttamassa. Vielä tikit ovat paikallaan, mutta haava on kauniisti parantunut. Tötteröön kaulassaan toipilas suhtautuu tosi hyvin. Motivaationa (lienee) namipalkkio, joka aina sujahtaa suuhun, kun pää pujottuu tötteröön. Tuntuu helpottavalta, nyt se on tehty. Aika näyttää onko jotain sivuvaikutuksia kehittyvä.

Elämä on kokonaisvaltaista labradorin kasvatusta. Tavoite oli täydellinen pentu ja aikuinen. Siitä puusta on tipahdettu jatkuvasti alas. Joskus tuntuu että jeeh, ohikiitävän sekunnin. Labradori on labradori ja joudunpa vain hyväksymään omat puutteeni. Lohtuna kuitenkin: juttuhan on vielä kesken...

Katselen kotiani-kotiamme. Siellä on tilaa tassutella. Aurinko paistaa aina jostakin ikkunasta. Seinillä näen murusia sielunimaisemastani, kuvallista päiväkirjaa vuosien varrelta. Hyvin tärkeitä minulle.