TALVENVALKOISTA

 On aika vuodesta, jolloin katselen ulkomittaria sen esittäessä miinus 30C ja ylikin. Ulkoilut Josefin kanssa typistyvät välttämättömyyteen. Josefissa se näkyy; tempoilee tietämättä mihin. Kotikadulla se saa juosta. Niin myös omalla pihalla vapaana. Onko se hauskaa ilman kaveria, tuskimpa vain.

 Kynttilälyhtykin riippuu jäisenä pihlajan oksassa. Kivikana on hautautunut lumitarhaansa. Myönnän: on tylsää.

 Josef sinnittelee pihamaalla hetkenaikaa kehitellen touhujaan. Kepillehän voi aina

osoittaa  käpälävoimaa kaivaessa sitä esiin hangesta.

 Pieni vauhtipyrähdys ja sitten ovelle; mennään sisään.

 Ruusunvalkoinen hohtaa läpimänä murattien kehystämänä maljakossaan. Kaipaan lämmittäviä pilviä. Ajattelen kuinka tammikuu on vuoden kauhein kuukausi. Siksi juuri myös pelottavin.

JÄÄHYVÄISLEIKKI

Herätys Josef, Iivana tulee. Asia oli kerrasta selvä; bestis on tulossa!

 Sinisesssä lumivalossa pojat kisailivat aavistamatta, että ne olivat jäähyväiset. Iivanan emäntä oli pakannut. Muuttoautoa odoteltiin. Oli elämän muutto etelään. Monen monta vauhdikasta, ystävällistä hetkeä oli takapihallani vietetty. Joskus Iivanalla paloi hihat, mutta se ei loukannut lempeän Josefin olemusta. Sisälläkin pojat tulivat hyvin juttuun; kunhan Josefilla ei ollut mitään mitä ei Iivanallakin ollut...

 Iivanalla oli siellä projekti.Mäyräkoiran sinnikkyydellä hän kaivoa tunnelia Kiinaan. Josef ihmetteli vieressä, mistä tässä on kysymys. Löytyykö mitään?

 Haikeaa on emännälläkin. Mistä uusi, sopuisa ystävä takapihaleikkeihin?