NÄYTTELYN JATKOA

 Nyt alkaakin tapahtua. Ketähän sieltä tulee? Emäntäkin lähettää jännittyneenä tohkeilusignaaleja. Josef seurasi avajaistapahtumia rauhallisesti ja herkeämättä. Aikansa seurusteltuaan väsähti ja otti luottavaisesti pienet unet jaksaakseen kotimatkan.

 Maalauksen ensiopettajani kävi ja toi minulle saamansa pienen öljyvärimaalauksen +/- 40 vuoden takaa. Sen olin maalannut taiteentekemisen alkuvaiheessa. Oli jännittävää kohdata se nuori ja innostunut maalari tässä Kaupunkinäkymässä.
 Katselen parin vuoden takaista akvarelliani, Rikkoutuneet. Kaupunkinäkymän ja pelkistetyn nykyakvarellin välillä on todella mielenkiintoinen elämä omine viiltävine säröineen. Maalaus on kannatellut. Se on toiminut johtolankana. Se ohjasi yliopisto-opintojakin. Ja on antanut pitää itsestä kiinni, sieluni kuva lepää  jälkeeni jäävissä teoksissani. Niistä voi lukea elämääni, jos niin haluaa ja osaa.

Kotini maalaukset suojaavat ympärilläni jokapäiväistä elämääni. Ei vain omat, vaan myös taiteilijaystävien maalaamat teokset. Elämä ilman taidetta olisi liian karua ja kovaa.

KITSIÄ PUUTARHASSA, TAIDETTA NÄYTTELYSSÄ

 Savonlinnasta matkusti takapenkillä ujo tyttö kotipuutarhaani. Se odottelee lehvästön suojaa pensaan juurella. Maalasin kiven, jonka sain juuri ja juuri maasta ylös kaivaessani lumipalloheisille kuoppaa, missä levitellä juuriaan. Olen unelmoinut veistospuutarhasta. Siihen tarvittaisiin rehevä, eteläinen kasvusto ja oikeita veistoksia; on tyytyminen nyt vain kitsiin.

 Taidetta löytyy salongeista ja Lapponica-salista Rovaniemeltä. Siellä avattiin puuhakkaan päivän jälkeen 45 akvarellia sisältävä näyttelyni: Siveltimen hiljainen kosketus. Ystäviä on kiittäminen kovasta urakasta, että ne kaikki asettuivat metallilankoihin kauniisti katseltaviksi oikeaan aikaan. Avajaiset olivat juhlahetki illalla.
Voin olla tyytyväinen, kaikki on hyvin. Minulle tuotiin kukkia ja niiden kyljestä löytyi luita! Hienoa, onhan Josef ollut mukana ja oli silloinkin pitkän päivän. Käyttäytyi moitteettomasti; siis luut olivat ansiosta.