
Kevätsade täplittää koivunoksia avaten silmuja yhä suuremmaksi. Ulkona tapahtuu koko ajan. Rastaat tulevat pihakulosta etsimään siemeniä. Kaunis lintu, vaikkei ylläkään laulutaidollaan sukulaistensa tasolle.

Ruostemaljassa vesi aaltoili ja Pikkuinen seikkaili omilla poluillaan. Minun tehtävänä valvoa turvallisuutta.


Poseeraamaan aina ehtii, kun pyydetään ´katso´. Kuitenkin vain hetkeksi, sillä on pidettävä ympäristökin silmällä.


ja sitten jälleen kurkistetaan puuntakka, eihän äiti vain karkaa. Päivät soljuvat hiukan hajanaisin sisällöin.

On tehtävä akvarellimaiseman töitä ja hoidettava pennun asiat, siis vahdittava millloin avataan ovi, ettei tarvitsisi siivoilla. Ruth on oppinut aika hyvin ja minusta tuntuu, että aina kun hän on ollut päivähoidossa, se on tehnyt hänelle oikein hyvää. Puruvimmakohtauksista selviä; Ruth menee rauhoittumaan häkkiinsä. Siitä hän tietää, että häkki heilahtaa, jos äitiä puree. Häkkiin pentu kipaisee muulloikin vapaaehtoisesti. Se on omapaikka ja siellä on hyvä olla unilla. Yöt vielä isossa makuuhuoneessa lähellä äitiä. Ehkäpä se niin tuleee olemaankin. Sylissä viihtyy pikkuinen edelleenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti