SINISTÄ

Sinisen viileää. Aurinko on katsellut kaukaa. Lämpöään niukasti, valoan hiukan jo enempi.Otin tänään sinisiä kuvia. Upeasti värittyneet heleät varjot.Maalasin pientä interiööriakvarellia.Olen aina vain pienen vanhan ikkunan lumoissa. Sen asensin vuosia sitten 70lukulaisen ison ikkunan tauluksi.

Mustakoira on viettänyt leikkauksen toipumisviikkoa. Hyvin kaikki sujui. Kokenut eläinlääkäri osasi työnsä. Juttelimme samalla monenmoisia. Kumpikin nauttii itsellisestä elämästä ja tarvitsee tilaa. Ympyroitä ei anneta enää sekoittaa.

Vielä neljä ahkeraa akvarellimaiseman päivää ja sitten vappuloma. Vanha taiteilijaystävättäreni tulee jälleen luokseni ja pidämme maalaushetkiä keskustelujen kera. Mukavaa. Kesää kuitenkin kaipaan. Kesään sisältyy monta odottamisen arvoista asiaa.

PERJANTAI

Joskus, kun ajatuksin on jo kaiken saanut suunniteltua ja nauttii vain toteuttamisesta huomaakin joutuneensa aidon perjantain syleilyyn.

Vanharouva Mercedeksen olemuksen oli keräytynyt viikon annos kuraa. Ajoin sen kotiin palattuani pesuun - kaikkein parhaimpaan. Suljin ikkunat käänsin tähden ja sitten vain odottelemaan, ulos. Viimein kone pysätyi ja vaikeni ja puhdasta oli tullut. Avasin oven ja jouduin vesilammikkoon. Tämä tästä nyt puuttui. Ajoin kotiin, kaadoin matolta vedet maahan ja puhaltaja tohisemaan. Pakastinkaapista marjoja. Seuraava perjantainen löytö: pakstimen ovi raollaan ja kaikki paksun huurteen vallassa. Pakasteet ulos ja puhaltaja kohti pakastinta. Asiat ovat hoituneet, mutta kuinka paljon pikkuvahingot tuhraavatkaan aikaa. Pihamaani muistuttaa sotatannerta, siellä lojuu kaatuneita puita ja oksakasoja. Olen ilmeisesti rikkonut luontoa vastaan kaadattaessani satavuotisia puita läheltäni; siitäkö perjantait.Mustakoira on kärsinyt nenäverenvuodosta. Aamulla on onneksi tutulle lääkärille aika. Mahdollisuudet ovat nollasta sataan, kuten toinen tuttu lääkäri sanoi. Olen toiveikas ystäväni suhteen, emmehän vielä vuosiin voi hyvästellä.

Näin unen, jossa nainen maalasi isoa öljyvärimaalausta. Ehkä se olin minä. Muistan hyvin maalauksen. Siinä oli ihmeellinen valo ja hämärän huntu yllä kulmittain. Kuva-alan täytti iso keltaokra alue, jossa mustia kuvioita. Pitäisikö toteuttaa muutoinkin kuin vain luonnoskirjaan.

VIERAILUJA

Mukava viikonloppu. Olin kutsuttuna 80-vuotis syntymäpäivillä. Katselin mukanaolijoita. Katsoin taakse omaan nuoruuteeni. Näin ovat he kaikki saavuttaneet hyvän joukon vuosikymmeniä. Minäkin, vaikka nuorimpiako. Mutta sielukkuutta joukosta löytyy ja pienet rypyt kehystävät sen kauniisti. Päivänsankari on liukumassa omaan tavoittamattomuuden maailmaansa. Surullista.
Vierailimme Mustakoira ja minä myös Mustankoiran sisaren luona. Suloinen mustaturkki oli muuttunut, kantoi jotain kipua sisällään. Pääsee lääkäriin. Näistä sisaruksista huolehditaan. Puutarhaani on ilmestynyt salaperäinen katse ja lumi pakenee pihakiveyksiltä. Talo tuntuu kasvavan kokoa. Valo ja lämpö, hyvänolon yhdistelmä. Tunnustelin akvarellisiveltimen hiljaisuutta. Se on kuin henkiinheräämistä. Valo leikkii jälleen pöydälläni.
Nyt olen levänneenä aloittava uuden, mieluisan työviikon.

SULAVAA LUNTA JA MUISTOJA

Pääsiäinen lopuillaan. Toinen tytär vieraili kumppaninsa kanssa. Jäi mukavat muistot sielutalooni asumaan. Tarjoilin kulttuuria ja lumivuorten siirtoa. Kaivoivat taloni esiin. Sisäpihan tunturit jököttävät vielä aloillaan; niihin ei pysty kola, ei lapiokaan. Odotellaan siis aurinkoa. Ulkovarakennuksen kattolumia toivottiin rysähtäväksi alas. Valuvat edelleen hitaasti, ihan hitaasti kääriytyen sisäänpäin. En mene nyt rakennukseen. Kotikadulla on kumisaapaskeli, emmekä pääse Mustankoiran tavanomaiselle rantapolulle upottavan hangen tähden. Mutta, iloitsen sulavista hangista. Karhunikin kurkistaa talviunipaikastaan. Tytär ei nähnyt sitä vielä. Kesää on mukava odotella ja suunnitella ilman pitkää lomaakin. Vilkasta elämää täynnä. Pyrähtelen arvatenkin hiukan siellä ja täällä. Vanharouva joutuu kestämään vielä isonjoukon kilometrejä. Tyttären kumppani sai toimimaan digiboksin ja television yhteydet ja kameranikin, jota olin erikoisesti surrut. Aarrettani. Siis elämässä on enimmäkseen ihania asioita! Kuten? Osaavia, ihania nuoria, jotka tuovat minun ja Mustankoiran harmaantuvaan elämään raikkautta.