EMÄNTÄ JA KOIRA

Takana virkistävän poikkeava työjakso akvarellimaisemassa. Muistona pikku Ruthin muotokuva täällä kotona jo. Omastani en tiedä onnistuuko se muuttaman mallinsa luo.

Luonto on aloittanut syysmaalaukset. Koiranheisipuun marjat alkavat punertaa ja vaahtera keräilee lehtivihreäänsä talteen. Sisällä kodissa arki näyttäytyy silputtuina pahvilaatikoina ja vaateripustimista alas vedettyine vaatteineen. Terve energinen pentu. Ylipäätänsä kotona jo hyvinkin rauhallinen, lukuunottamatta ajoittain iskeviä hulluuskohtauksia räjähtävine spurtteineen. Vihdoinkin kultapallot ehtivät palloutua.

PUOLIVUOTIS SYNTYMÄPÄIVÄ

Puolivuotta sitten Edit emo synnytteli uljaan pentueen mustia ja keltaisia labradoreja tähän koirien maailmaan. Isä pappa riekkui omissa jutuissaan, pyörähti tornedon lailla ehkä sisälläkin missä pentue valmistui: puolet ja puolet mustaan emoon ja keltaiseen, ah niin komeaan urokseen Ruotsin maalta. Tämä neiti on selvästikin isänsä tyttö. Kasvanut jo aika hyvän kokoiseksi; isoa koiraa toivonkin. Aamu alkoi viileän pilvisenä, kunnes taivas aukeni ja auringon lämpö muutti päivän. Teimme aamulenkin. Ruth neiti kuljettaa roskia eteenpäin vaihtaen aina parempaan jos tielle osuu.

Olin ostanut nakkeja juhlapäivän ohjelmaan. Pilkoin palasiksi ja tein hajujälkiä. Kieputin niitä isolle alueelle eripuolille taloa ja sitten sanoin etsi. Pentu oli tohkeissaan ja hienosti selvisi jäljestämisestä. Miksikäs ei? Onhan hän labradori. Uimassakin käytiin joessa päivällä. Frisbeen kanssa harjoiteltiin noutoja vapaana takapuutarhassa ja hyvinhän se sujui, vaikka välillä karkille olikin niin kiire, että piti lelu jättää matkalle. Maahankin osaa mennä, jos haluaa... Miksi aina pitää ensin tehdä omat jääräpäiset johtopäätökset - tarvitseeko totella. Suloiselta tuntuu jokainen positiivinen lopputulos. Iltalenkillä tavattiin vanha ja kulahtanut, viisas shäferi pappa. Hänelle piti mielistellä oikein perusteellisesti. Turkki siinä pölyyntyi ihan harmaaksi. Vaikealta tuntui papsustakin jatkaa matkaa ja erota söpöläisestä. Illalla oli mukavaa lepäillä viileillä lattialaatoilla ja sulatella ilta-eteriaa.Nyt kohden seuraavaa puolivuotiskautta, kohden koiramaista viisautta ja emännän toiveesta tottelevaisuutaa, siis eleganttia käytöstä.

HIHNAT POIKKI JA PUUTARHA-ALLAS TUTUKSI

Ehdin hoidella kasvejani pennun ohella. Kasvit puutarhassani antavat iloa, ikiaikaista levollisuutta kauneutensa kautta. Toinen kauneuden lähde, neiti Ruth pitääkin sitten jalat maassa ja silmät jokapuolella.

Ruth kasvaa, osoittaa oppineensa jotain ja saman tien peruu koko jutut, siis up-and-down. Lenkillä kävely lyhyessä hihnassa on enimmäkseen tosi mukavaa, siinä sivulla tassutellaan ja välillä vilkaistaan, että voisi niitä karkkejakin tulla. Perjantaina tuli purtua hieno hihna poikki samalla kun jäin juttelemaan tutun rouvan kanssa. No, kotiin päästiin. Sitten katkesi pari seuraavaakin hihnaa. Ruth selvästikin oivalsi, tää on mukavaa. Istui omalla paikallaan ulkona hihnantöpö kaulassa. Nyt on ketju ulkopilarissa ulkotorkkuja varten. Tänään tuli uusi kaveri Lola kylään. Puutarha tarjosi hyvän juoksuradan ota kiinni jos saat ja tandemkapulaan. Taisi siinä tulla loukatuksi edesmenneen Rubenin leporauhakin sireenipensaan juurella. Mikä oli uutta? Pentuni hyppäsi piha-altaaseen ja uiskenteli siellä. Niskanahkasta vain ylös ja samantien takaisin. Tuli sinne kaverikin. Uskomattomia nämä labradoodelit. Hauskaa oli ja saihan siinä enrgiapatoja purettua. Tosi mukava päivä. Mikäli lämpimät säät jatkuvat niin puutarhauintia harrastetaan uudelleen. Olin antanut hänen uida aiemmin päivällä joessa, koska en tiennyt, että pennun nosto altaasta on itseasiassa kevyt juttu; sitä varten on löysä niskaturkki.

JÄLLEEN HILJAISTA ARKEA

Reipas ja iloinen akvarellipitoinen työviikko on tältä vuodelta ohi. Sää suosi lämmöllään ja aurinkoisilla päivillä. Aamut, Ruthin herättäminä olivat varhaisia, usvahuntuisia. Olihan viikossa ongelmia Ruthia vielä vaivaavan jyrsijätaudin tähden. Hajoitetut kengät saan kuitata akvarellillani. Se sisältääkin sitten vastaanottajalleen monia muistoja. Kamerasuojasta tulee lasku. Typykkä tiesi tehneensä kiellettyjä juttuja; eipä katsonut hajotetun kotelon omistajaa silmiin totuuden paljastuttua. Nämä ovat niitä pentujuttuja, joita vain täytyy sietää ja kuvitella lopultakin onnellisen koirasuhteen koittavan, mutta milloin? Sitä odotellessa syvennyn arkiestetiikkaan.