JOULU

 

Valmistelimme joulun yhdessä Josef ja minä. Kenelle? Meille kahdelle tällä kertaa. Ulkoilu ensin ja sitten siivoukset. Josef oli apuna: asettui erehtymättä makoilemaan imurin johdolle. Seurasi tarkoin puuhiani. Talo siistiytyi jouluoloon. Joulutervehdyksen veimme ystävillemme, Ullalle, Kapulle ja Taralle yhdessä. Pienet leikit ihmiskahvien ajan.

 Pikkukuusen koristelimme ja siirsimme aulaan, jossa se sai seuraa jouluvaloista. Vain kevyet pallot hennoille oksille. Riittää meille. Olen kokenut monen, monen laisia jouluja ja tämä on jälleen uudenlainen. Vietän joulua viehättävän koirani kanssa ja iloitsen joulutähden valosta. Kylmyys, joka ulkona vallitsee ei ulotu sieluuni.

Illalla katamme juhla-aterian kuten asiaan kuuluu ja muistelen kuinka San Franciscossa söin jouluaattona pizzaa Maikki-bulldog seuranani. Se oli erikoinen juhla. Tänään ovat ulkoiset puitteet takuuvarmasti kohdallaan -29 ja valkoinen joulu.
Iloista ja onnellista Joulua, meille, teille ja kaikille!

JOULUKUUHUN ON TULTU

 Aurinko kurkisti vielä viimeisen kerran. Hyvästeli pikku kylpyhuoneen. Maa oli tummana pitkälle marraskuussakin, mutta sitten satoi hennot lumet ja puutarha sai talvivalon.

 Josef on kasvanut. Suloinen koiransielunsa tekee elämäni onnelliseksi, sillä en ole yksin. Pihamaalla saa olla vapaana, ei ole tuntenut vetoa ulkopuolella näkymättömän rajan ohi. Leikkii tyytyväisenä puilla, joilla tätinsä Ruth vielä vuosi sitten leikki. Voin vapaasti puuhastella pihatöitä, sillä pikkuinen pitää silmällä emäntäänsä ja tulee perään jos poikkean sisälle.

 Josef on saanut koiraystävän, joka tulee silloin tällöin kysymään saako Josefin kanssa tulla teidän pihalle leikkimään. Hän on Miisa, Ruthin agility-kurssikaveri. Heidän leikkinsä on sujuvaa ja sopuisaa. Eikä tarvita aitoja.

 Lauantaina oli Josefin 1-vuotis syntymäpäivät. Tara ja emäntänsä olivat sitten adventtisunnuntaina juhlakahveilla ja leikkimässä. Paras ystävä pikku-Josefille on Tara-labradori, jolla on pitkä kärsivällisyys ja napakka kielto tarvittaessa. Sitten, yks kas nukahdetaan liki sylikkäin.

 Olen viritellyt jouluvaloja sinne tänne, jotain vieläkin ajattelin laittaa. Nautin tästä vuodenajasta. Nyt, kun en tarvitse pakon sanelemana asua maantiellä.

Onnellista ADVENTINAIKAA meille kaikille.

ENTEITÄ

Talvi kuiskii maisemassa. Se on sirotellut jo pari  kertaa hennon lumiharson maiseman ylle. Vihreät lehtiverhot on riisuttu; kullanväri on muuttunut maanväriksi.

 Syyskuussa kukintansa perennapenkissä aloittanut hyasintti on luovuttanut; katsotaan kuinka se jaksaa ensi kesänä. Jalokärhöni emaliämpärissä vietti pakkasöiden pakoa tuulikaapissani ikkunan äärellä palkiten upealla sinisellä kukinnollaan - vaan kuinkas kävikään? Josef jäi kotiin kärhön kanssa, ei tykännyt ja tervetuliaisseremonia olikin sen mukainen. Kärhöämpäri oli kaadettu kaikkine multineen lattialle ja kasvi silputtu pienen pieniksi muruiksi. Koiraoppaiden mukaan kasvi on myrkyllinen. Johtuikohan siitä, että Josef oli seuraavanakin päivänä varsin rauhallinen.

 Kesän päätökseksi teimme vielä autoretken Itä-Suomeen. Kävimme antamassa talvihalit sukulaisille. Tarkistimme, että kotilinna lepää tukevasti kalliollaan ja ajelimme talviunillemme takaisin Lappiin.

Talviuniin kuuluu Josefin koulunkäyntiä eli kuinka itse opin hyväksi koirankasvattajaksi.

JOSEFIN ONNELLISTA ELÄMÄÄ

Jalkojeni päällä nukkuu syvää untaan labbiksen poika, 9kk jo. Lähellä olo on hänelle leimallista. Nautin koko sielullani emäntänään olosta. Lenkkeilemme ja Josef juoksentelee irti pysyen kuitenkin liki. Pysähtyy, kun pyydän ja tulee luokse. Voiko olla hienompaa muotoa ulkoilulle. Hyväntuulisina kumpikin taivallamme eteenpäin. 

Kotipuutarhassamme saa olla vapaana. Sinne raahataankin saaliita metsästä. Siinä niitä sitten on hyvä jyrsiä emännän lueskellessa patiollaan. Marjat on poimittu yhdessä. Naapurin ikätädille Josef vie ohi kulkiessamme aamunlehden, mikä ilahduttaa vastaanottajaa suuresti. Tänään teimme iltapäivällä leppoisan rantaretken.

Josef ei ole vielä halunnut uida ja hyvä niin. Kuitenkin tassuja on mukava kastella ja kaivaa kiviä pohjasta. Välillä tehden hurjat juoksupyrähdykset. Siinä saa emäntäkin olla tarkkana, ettei lennä kuin roska kumoon.

Viehättävää polkuamme palaamme sitten omaan kotiin, jossa toinen meistä alkaa unilleen ja toinen voi puuhailla ihmisjuttujaan.

AKVARELLIELÄMÄÄ

Palasin viikoksi akvarellimaisemaani, museolle. Kaikki oli tuttua, mutta niin outoa ja vierasta. Olin irronnut maisemasta; sieluni ei leijunut siellä enää. Akvarellikurssi antoi värien ja paperin kohdata jälleen toisensa. Ideoiden hitaasti syttyä jatkaakseen elämää kotiateljeessani.

Kesälampaat, villavat kohteet innostivat kokeilemaan. Ensimmäinen lampaani sai nimekseen Lyyrinen lammas. Useampiakin versioita olen jo maalannut. Sympaattinen aihe. Josef tuli loppuviikolla tutustumaan näihin suloisiin määkijöihin, jotka kaipasivat rapsutuksia kuten Josefkin.

 

 Katselin Mustan orkidean kansiheijasteita kuten usein ennenkin. Tavoittamattomat kuvat mustalla pinnalla. Sanoimme hyvästit paikalle ja tulimme, Josef ja minä kotiin omaan kuntaamme  taiteilija Senja mukanamme

 Helteiset päivät jatkuivat. Teimme yhdessä lummeretken jokemme varrelle.  Josefin sielu kutsuu veteen. Hän kuuntelee: mitä täällä pitäisi tehdä? Pyrähdys vedessä ja pikaisesti vesi helmeillen rannalle. Jonain päivän geenien viesti tulee selväksi. En kiirehdi kutsuaan.

 Lumpeiden äärellä viivyimme tovin. Nautimme kaikesta kauniista mitä kesä voi parhaimmillaan tarjota. Olimme onnellisia.

KERÄÄN MUISTOJA TALVEKSI

 Perennapenkin jaloritarinkannukset saavat pationi kutistumaan suoravartisen kauneutensa edessä. Varjoliljojen kukinnot alkavat kiertyä palloasentoonsa

 Kimalainen imee tyytyväisenä mettä ukonhatun kukinnoista. Mitähän kärpänen puuhailee iiriksessä. herkuttelee kai.

 Unelmieni pioni kerii arvokkaasti kukkaansa auki, päivä päivältä, ei mitään kiirettä.

 Koiranputkikin on ihan kaunis katseltava kukkiessaan

 ja jälleen ruusu!

 Hienostunut kukinto, kauniit värit kuin taivaalta lainatut.

 Salainen valtakuntani, jossa Josefin kanssa tassuttelemme.

 Kuvan yhdistelmä olkoon avain mielenkiintoisiin tulkintoihin.

KUVIA

Kiertelen puutarhaani. En väsy ihailemaan rehevää valkoisenaan kukkivaa Juhannusruusuani. Altaan pintaan heijastuvina kuin salaperäisen yön sylissä.

 Yksinäinen nuppu heinikko-osastoon eksyneenä.

 Vierailimme ystävättären kanssa Suvannossa katsomassa ja kuulemassa kuulumisia. ihastuttavia taideteoksia oli Inari Krohn ripustanut suvantoyleisön katsottavaksi. Voisinkohan ostaa...

 Mene ja tiedä; pesin ikkunat talostani. Olisin voinut palkata ihmisen siihen, sillä sama menetys joka tapauksessa: Josef söi jälleen kenkäni. Repesin. Sittenkin hän on niin suloinen, eikä pure mitään silmieni alla.

 Pitkään ihmettelin. Ostin viimein säkin sementtiä. Sekoitin ilman ohjeita, tuntuman mukaan. Tiputtelin sementtitahnaa raparperin lehdelle. odottelin päivän muutaman ja eilen illalla nosti valun ja keräsin kasviaineet pois. Tässä se nyt on, aloitelma. Unelmoin oikeasta veistoksesta puutarhassani.