perjantai 19. huhtikuuta 2013

VIERAILU

Odotin tyttären ja ystävättärensä lomavierailua. Odotin myös yhden schäferin ja kultaisen noutajan mukanaoloa. Ruthi ei tiennyt saavansa omat vieraansa. Jännitti kuinka kaikki sujuisi: kukin tassulainen on emäntänsä sydänkäpynen. Auto kaarsi pihaan. Vieraat asettivat tavaransa kukin omaan huoneeseensa. Joimme kahvit ja ajoimme hyvän matkaa, pikku tien varteen. Päästimme koirat ulos vapauteen järjestäytyäkseen laumahierarkiaansa väljässä ulkotilassa. Niinhän tapahtuikin. Pallero, pikku Ruth oli tietysti kyljellään ja selällään yhtenään, mutta ei pannut pahakseen vaikka kyläpoliisi Diiva ojensikin tämän tästä. Tassulaiset kyllä osaavat käytöskielensä. Niinpä illalla saimme me, kolme laumanjohtajaa nauttia levollisessa hiljaisuudessa lasin viiniä. Vierailu oli todella ihana, naurua riitti kommelluksineen.Koirat iloitsivat toistensa seurasta ja emännät samoin sekä siitä, että oli helppoa kullannuppujen kanssa. Keväisen nuhjuinen lumipuutarha sai kunnon möyhennystä tassujen nopeista käänteistä. Kesällä tavataan taas täällä väljässä ympäristössä. Palleroni väsyi; eipä juurikaan malttanut nukkua vieraitten aikaan. Nyt nukkuu ja nukkuu.
 



maanantai 15. huhtikuuta 2013

AAMUN TUOKSU

Elämän mielenkiintoiset päivät, hetket ovat hipaisseet hiljaista elämääni. Matkustin Helsinkiin. Stressasin Ruthin hoitoa. Kuitenkin, se jäi tyytyväisenä tuttuun paikkaansa kauas lappilaiseen maisemaan. Helsingin matkan syy oli tyttären väitöstilaisuus. Tunsin etuoikeutetuksiitseni äitinä , vaikken ollut voinutkaan konkreettisesti auttaa häntä ja perhettään. Tilanne on vain hyväksyttävä. Loistavaa, älykästä oli Madam professorin kuulustelu ja tyttären vastaukset. Nautinnollista. Tämä tutkimus ei sijoitu kunhan-on-tehty-tutkimuksiin. Siitä saavat, joutuvat vielä opiskelijatkin iloitsemaan.
Poikkesin Inari Krohnin näyttelyyn Kalevankadun Duettoon. Olin yllättynyt niistä uskomattomista öljyistä, joita ystävätaiteilija oli viimeaikoina maalannut. Niiden valovoimaiset hienion hienot lasuurit saivat kaikki värit loistamaan salaperäistä ihmeellistä valoa. Uskomatonta. Tätä halusi aikoinaan Reidarkin isoihin öljyihinsä. Inari on saavuttanut sen , josta Reidarin työt karkeasti kertovat. En voinut poiketa muissa näyttelyissä, halusin säilyttää Inarin maalausten ainutlaatuisen kokemuksen häiriintymättömänä.
 
Kotona elämme rutiineja noudattaen: aamulenkki, päivälenkki ja iltalenkki. On voitu tehdä pitkiä ihania vaelluksi joen jäällä ja Ruth on saanut olla vapaana; se on onnea hänelle.
Eilen aamulla oli läämmintä. Tuoksu oli huumaava ja se toi yllättäen mieleeni varhaiset aamukahvihetket 1980-luvulla Tiberiaksessa. Yläkaupungista, jossa asuimme oli huikeat näkymät Genesaretille. Se kylpi aamukuudelta ihanan usvan peitossa:


oli päivän viileän ihana alku. Tiedostin silloin, sulje tämä kaikki tiiviisti sieluusi, tämä on toistumatonta onnea. Camu, mustakoira I leimautui siellä meihin ja ansaitsi loppuelämänsä familydogina Suomessa Elämä sulkee sisäänsä upeita hetkiä, ne pitää vain tiedostaa ja pysähtyä ottamaan vastaan.