LAUMAELÄMÄÄ

Sain iloisen kokemuksen; sain viettää samaa rotua olevien koirien kanssa laumaelämää hetken. Ystävättären vanha herra Kapu ja hiukan nuorempi matami Tara tulivat Ruthin ja minun hoiviini ti-pe. Labradorit ovat aivan huippusieluja - kunhan selviää hengissä niiden pentuajasta! Vieraitteni emäntä on auttanut meitä Ruthin kanssa selviytymään parista ensimmäisestä hurjasta pentuvuodesta, jossa epätoivo ja hento toivo ovat taistelleet uskottavuudesta.

 

 Kapu sytyttää mieleeni kaihon. Kapu muistuttaa niin paljon koirien koiraa Kamua, Juudean leijonaa, jonka reippaasti, pelkän luottamuksen varassa toin lentokoneen matkustamossa TelAvivista Helsinkiin. Vanhan koiran viisas katse on jotain ihan erikoista ja herättää vahvoja tunteita.

 Nuoremmat typykät seurustelivat enemmälti keskenään. Oli hienoa huomata kuinka Ruth on kasvanut ja hurja kouhellus ja ähinä on jäänyt pentuajan mukaan takamaisemiin. Vieraitten nukkuhäkki oli mukava myös Ruthista, jota hän äityi yhtenä päivänä sisustamaankin omalla lelukopallaan. Olohuonessa kutoessani kerääntyivät tassulaiset jalkoihini. Aluksi Ruth aivan kuin halusi varmistaa omistuksensa minuun kiilautuen liki jalkojani, mutta antoi sitten kuitenkin Kapun pitää minua silmällä rauhassa. Kapu oli eniten läheisyyttä hakeva.

 Ulkoilimme tottakai, mutta siinä touhussa kameran käyttö on mahdotonta.

Kapun ja Taran emäntä haki silmäteränsä pois palattuaan matkoiltaan. Taloon astui hiljaisuus, jonka rikoin imurin surinalla. Se ei tuntunut Ruthin sikeitä unia haittaavan. Uni oli maistunut toisella puolen kylääkin.

Joulun ihme on pian täällä. Tähti on syttynyt valkoisen hevosen niitylle.

YLLÄTYS IKKUNALAUDALLA

Yllätys, muutama päivä sitten! Jouluruusuni viime vuodelta kohotti lehtien keskeltä ujosti kukkanuppuaan. Uskallanko hengittääkään, ettei se vain katoa. Ilo leijui mukanani - Helleborus kukkii. En vienyt sitä kesällä ulos, halusin pitää sen lähelläni, katseen päässä. Ikkunalaudalla on hiukan viileähkö olo ja kastellut olen tuntuman mukaan. Seuraan kameralla sen kukintaa, kuinka edistyy. En tiedä onko suomalainen vaiko maahanmuuttaja; sillä ei ole nyt merkitystä.

 Orkideani, nuo vaikeaksi mainitut, eivät ole tuottaneet päänvaivaa milloinkaan.Kylvetän ne inspiraation mukaan ja kylvyistä näyttävät riehaantuvan kukkimaan. Valkoiset kaunokaiset kasvattavat nuppujaan. Violetit olivat vikkelämpiä. Ne viihtyvät pohjoisen työhuoneeni ikkunalla, jossa toisinaan saavat kunnon kylmähoitoa avatessani ikkunan vierestään.

 Kolmas silmäteräni, joka on kuulunut kasvikokoelmaani, on oliivipuu. Se viihtyi patiolla kesän Damaskoksesta aikoinaan raahaamassani saviruukussa. Sopiva pari. Kylmän alettua siirsin sen avaraan kylpyhuoneeseen - kuolemaan. Eihän se siedä lattialämpöä! Puu heitteli lehtiään mennentullen kuin huutakkseen: etkö ymmärrä, kuolen. Nyt oivalsin. Siirsin sen kliivian kaveriksi erääseen huoneeseen, viilennettyyn ilmastoon. Toivottavasti en liian myöhään. Hontelot kasvut leikkasin vesilasiin merellisten simpukoiden liki.

 Ulkona oli kaunis talven enteily muutama päivä sitten. Mutta täysi talvi satoi päivänä, jolloin poika täytti vuosia etelän lämmössä.

 Elämä soljuu rauhaisasti. Nautin kotipuuhista. Ei tarvitse lähteä keliin kuin keliin. Vanharouva Mercedes viettä tallipäiviään. Asiat hoituvat Ruthin kanssa kulkien. En voinut vastustaa kiusausta asetella jo muutamat talvi- / jouluvalot iloksi itselleni ja ohikulijoille.

VAPAUS

Vapaus tuntuu hyvältä. Onko se onnea? Se on hiljaista miellyttävää elämää, josta olen itse itselleni vastuussa. Työavaimet ovat luovutetut. Olen pääasiallinen Ruthin hoitaja ja kouluttaja. Hänen ulkoilulenkkeihin kuluukin useahko tunti päivässä. Se on elämän säännöllisyyttä. Iloa tuottaa, kun voi havaita, ettei hän karkaa vaan nauttii pihamaalla kurvailuista tullakseen luokse ja sitten sisään hyvässä järjestyksessä.
Teimme yli 1500 km lomamatkan itäiseen suomeen todetaksemme, että kotimme on Sodankylässä ainakin toistaiseksi. Annan luvan ajatukselle mielenmuutoksesta mikäli se tulee aiheelliseksi.

Nyt pihamaa-puutarha on aseteltu tulevaan  talveen lumivaippoineen. Valkoinen ruusu lepää jäisenä ulkopöydällä. Ihmettelen ufoilmiötä, jolla on hauska leikkiä ja yritän saada kiinni auringon viimevaloa. Kiireettömyys ja lähtemättömyys ovat mielekkäitä

nyt hetken aikaa. Kunhan keväämpi koittaa ja Ruthille hoitopiakka, niin sitten unelmista totta. Muodikas lamppu asettui vierashuoneen pöydälle vaaleana ja aineettomana, hyvin valaisevana.

TUNNELMOINTIA

Kesän lämpö ja auringon kulta täytti Akvarellimaiseman. Kuljin Ruthin kanssa illan valoisassa hiljaisuudessa. Ne ovat viimeisiä iltojani siinä rakkaassa maisemassa, sieluuni ikuisesti asettuneessa. Katselin joen hopeaa. Kuuntelin sen kaunista ohivirtaaavaa solinaa. Olen ollut onnellinen paikastani siellä. Olen ollut rikkirevitty ja tallattu, mutta en repeytyny enkä tallaantunut. Tein sydämellä työni rehellisin mielin. Siinä kaikki. Nyt on eron aika. Annan sille aikaa kulkien ja muistaen ja tallettaen pitkän ajan vuodenaikoja. Akvarellimaisemassa kokenut elänyt. Minusta jää sinne jälki. Olemme toisillemme jossain määrin merkatut. Työtäni jatketaan uusin ilmein. Hyvä niin. Pikku Ruth ei aivan ehtinyt täysimääräiseksi museokoiraksi, mutta hyvin jo kuitenkin.

 

KESÄILOT

Kesän lämpöä. Mieluisten kesävieraiden kyläilyjä, siis eloisaa ja iloista on ollut. Kiireettömyys on sallinut nauttia tästä lämpimästä ja mieluisasta kesästä.
Olen seurannut lastenlasteni akvarellimaalausta. Ruthin ihanteellista ystävyyttä pieniin ihmisiin. Perennojen syvien värien kehkeytymistä kesän mittaan.
En ole kaivannut toisaalle. Juuret työntyvät aina vain syvemmälle kotimaisemaan, kotiympäristöön. Lieneekö syytä katkoakaan?
Viimeiset akvarellimaiseman työajat kulumassa. Monet omat luovat jutut odottamassa. Täysipäiväistä Ruthin hoitoa ja koulutusta, sitä tulee tehdä: hylkäsi minut ja ystävätärtaiteilijan metsään. Muutoin ollut hyvä käytöksinen.

VIERAILU

Odotin tyttären ja ystävättärensä lomavierailua. Odotin myös yhden schäferin ja kultaisen noutajan mukanaoloa. Ruthi ei tiennyt saavansa omat vieraansa. Jännitti kuinka kaikki sujuisi: kukin tassulainen on emäntänsä sydänkäpynen. Auto kaarsi pihaan. Vieraat asettivat tavaransa kukin omaan huoneeseensa. Joimme kahvit ja ajoimme hyvän matkaa, pikku tien varteen. Päästimme koirat ulos vapauteen järjestäytyäkseen laumahierarkiaansa väljässä ulkotilassa. Niinhän tapahtuikin. Pallero, pikku Ruth oli tietysti kyljellään ja selällään yhtenään, mutta ei pannut pahakseen vaikka kyläpoliisi Diiva ojensikin tämän tästä. Tassulaiset kyllä osaavat käytöskielensä. Niinpä illalla saimme me, kolme laumanjohtajaa nauttia levollisessa hiljaisuudessa lasin viiniä. Vierailu oli todella ihana, naurua riitti kommelluksineen.Koirat iloitsivat toistensa seurasta ja emännät samoin sekä siitä, että oli helppoa kullannuppujen kanssa. Keväisen nuhjuinen lumipuutarha sai kunnon möyhennystä tassujen nopeista käänteistä. Kesällä tavataan taas täällä väljässä ympäristössä. Palleroni väsyi; eipä juurikaan malttanut nukkua vieraitten aikaan. Nyt nukkuu ja nukkuu.

 

AAMUN TUOKSU

Elämän mielenkiintoiset päivät, hetket ovat hipaisseet hiljaista elämääni. Matkustin Helsinkiin. Stressasin Ruthin hoitoa. Kuitenkin, se jäi tyytyväisenä tuttuun paikkaansa kauas lappilaiseen maisemaan. Helsingin matkan syy oli tyttären väitöstilaisuus. Tunsin etuoikeutetuksiitseni äitinä , vaikken ollut voinutkaan konkreettisesti auttaa häntä ja perhettään. Tilanne on vain hyväksyttävä. Loistavaa, älykästä oli Madam professorin kuulustelu ja tyttären vastaukset. Nautinnollista. Tämä tutkimus ei sijoitu kunhan-on-tehty-tutkimuksiin. Siitä saavat, joutuvat vielä opiskelijatkin iloitsemaan.

Poikkesin Inari Krohnin näyttelyyn Kalevankadun Duettoon. Olin yllättynyt niistä uskomattomista öljyistä, joita ystävätaiteilija oli viimeaikoina maalannut. Niiden valovoimaiset hienion hienot lasuurit saivat kaikki värit loistamaan salaperäistä ihmeellistä valoa. Uskomatonta. Tätä halusi aikoinaan Reidarkin isoihin öljyihinsä. Inari on saavuttanut sen , josta Reidarin työt karkeasti kertovat. En voinut poiketa muissa näyttelyissä, halusin säilyttää Inarin maalausten ainutlaatuisen kokemuksen häiriintymättömänä.

 

Kotona elämme rutiineja noudattaen: aamulenkki, päivälenkki ja iltalenkki. On voitu tehdä pitkiä ihania vaelluksi joen jäällä ja Ruth on saanut olla vapaana; se on onnea hänelle.
Eilen aamulla oli läämmintä. Tuoksu oli huumaava ja se toi yllättäen mieleeni varhaiset aamukahvihetket 1980-luvulla Tiberiaksessa. Yläkaupungista, jossa asuimme oli huikeat näkymät Genesaretille. Se kylpi aamukuudelta ihanan usvan peitossa:

oli päivän viileän ihana alku. Tiedostin silloin, sulje tämä kaikki tiiviisti sieluusi, tämä on toistumatonta onnea. Camu, mustakoira I leimautui siellä meihin ja ansaitsi loppuelämänsä familydogina Suomessa Elämä sulkee sisäänsä upeita hetkiä, ne pitää vain tiedostaa ja pysähtyä ottamaan vastaan.