Kotini puhkesi kukkaan, juhlaan. Kuusi puuttui, mutta sitä tuskin huomasimme.
Joulunväri hehkui syvän sinisenä. Pöydällä herkkujen runsautta.
Jouluruusu valkoisin ujoin kukin juhlakukkana. Muistin Elisabethstreetillä olleen kirkkopihan, jossa kukkivat useat jouluruusut ja joita Maikin kanssa kävimme ihailemassa, jouluna San Franciscossa. Täällä Lapissa Ruth oli onnellinen: oli enemmän seuraa ja tapahtumaa. Ruthin ensimmäinen joulu.
Herkkujakin sai ja pallojuoksua puutarhan tallatuilla hangilla.
Karhu pukeutui kevyeen lumiharsoon juhlan merkiksi. Oli oikeasti juhla.
Nyt olemme jälleen kahden ja karhu on vetäytynyt puukuorensa sisään.
Kotini puhkesi kukkaan, juhlaan. Kuusi puuttui, mutta sitä tuskin huomasimme.
Joulunväri hehkui syvän sinisenä. Pöydällä herkkujen runsautta.
Tänään vierailulla Ruthin bestis Tara ja emäntänsä. Koirat leikkivät jo ihan mukavasti, siis Ruth on kasvanut ja rauhoittunut pahimmasta pentuvimmastaan.
Saimme juoda kahvin rauhassa: pöytä liikkui tuskin huomattavasti. 
Hassua, se on meidän oikea joulumme. Kuitenkin joulun syntymaassa siellä, jossa asuimme kerran, ei ole lunta. Ei ole ollut useissa jouluissani eri ilmastoissa. Joulu onkin sydämen asia. Niin kauan kuin sen voi löytää sieltä elämä hymyilee. Siispä iloisesti joulua kohden, me Ruth 
ja emäntänsä Liisa. Muistan jokaista minulle tärkeää ja rakasta ihmistä ja ikävöin San Franciscoon.