
Hempeilin, ostin punertavan hortensian. Olen mieltynyt lapsuudesta tuttuun hortensiaan. Nostin lipun salkoon ja juhlinta alkoi. Ruthin mukaisesti. Haavaumat lisääntyivät, laastarit vähenivät. Pentu tutkii milloin lattialle jostain ilmaantunutta ensi hyttystä

milloin haaveilee ulkona ja ihmettelee hivenen kummallisia kahleita kaulallaan. Kuitenkin aamu-ulkoilulla kierrettiin tonttia jo hyvän aikaa. Välillä odottelin ja sitten Ruth juoksi taas korvat hulmuten mukaani. Loppupäivä sujuikin ilman kahleita.

Muistin vanhaa ja viisasta ystävääni Ruthin istuessa suorassa linjassa Rubenin muistomerkin kanssa.

Pieniä ihmeitä aina vain.

ja sitten raivoisaa kukkapenkin riepotusta.Hiukan siinä kaunis vaalea naama tahtoo suttaantua.


Sisällä jälleen sävy-sävyssä lattialaattojen kanssa. Sylihetket ovat suloisia ja pikkuinen tulee pyytämäänkin syliin. Onnenhetki kestää hetken ja sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta naskalit iskeytyvät ranteisiin ja häkin ovi heilahtaa...Muuten pikkuinen osaa istua kehoituksesta. Ruokakuppirituaali on onnistunut, hurraa. Itseäni hemmottelin pienen unien lomassa maalaamalla äitienpäiväakvarellin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti