En ole ennen huomannut. Kapinoin. Nousisin barrikaadeille. Mutta miksi? En kestä talvea. Sietokykyni on äärirajoilla. Laiha lohtu - raikkaat matot ja vuodevaatteet. Eletään sitä aurinkomaissakin. Ilman jäisiä vuodevaatteita. Nytkin sataa. Lunta. Kolasin pihan. Positiivista löydänkö? Liikunnallinen toimi ja jäljen pikkutarkkuus. Miehethän eivät siihen kykene - kokemukseni mukaan.
Vanha rouva Mercedes lämmitelee tallissaan. Senkin vapaus on kahlittu. Kuinka nautimmekaan me kaksi, mustakoira kolmantena, kesän tuomasta matkan keveydestä. Voimme poiketa salaperäisille metsäteille pitääksemme tauon. Mustakoira tutkii paikat, merkkailee ja lepäilee emäntänsä istuskellessa kahvikuppinsa kera. Metsä helisee linnunlaulusta.
Olen valmistellut loma-aikaamme paratiisillisessa saaressa. Lauttamatkan päässä. Loppuosa vaatiikin metsäänajamisen. Otin puhelun kesämaahani. Ja kas. Sitä tietä lupasi maanomistaja tasoittaa vanhan rouvan parhaaksi. Kertoi panneensa merkille vanhan kaunottaren kesäisin nököttämässä syvällä ison metsän uumenissa. Ystävällistä savo-karjalaisuutta. Kesäinen saari.
Kuhankeittäjät rakentelevat riippuvat pesänsä ja kuulas laulunsa kaikuu akustisessa koivikossa. Ne koivut ovat korkeita ja puhdasrunkoisia. Oliko päiväuneni aikainen. Tiedän, se kutsuu jaksamaan.
Katselen kotiani. Lumi ei sada sisään. Saturnus on laskeutunut talooni.
En ole ennen huomannut. Kapinoin. Nousisin barrikaadeille. Mutta miksi? En kestä talvea. Sietokykyni on äärirajoilla. Laiha lohtu - raikkaat matot ja vuodevaatteet. Eletään sitä aurinkomaissakin. Ilman jäisiä vuodevaatteita. Nytkin sataa. Lunta. Kolasin pihan. Positiivista löydänkö? Liikunnallinen toimi ja jäljen pikkutarkkuus. Miehethän eivät siihen kykene - kokemukseni mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti