Tuuli, vauhdikas voima ei lukeudu ystäviini. Pakollinen kohtaaminen Mustankoiran tähden.
Vetäydyimme sisälle valkoisten tulppaanien kanssa. Arjen tavallisuudet ja ihana sulkeutuninen hienostuneeseen maailmaan.
Olinhan joskus tenttinyt Edelfeltin taiteen ja elämän, omavalintani - ohitti Akselin. Hienostuneisuus ja säätyisyys on aina vedonnut sieluuni. Miksi nyt? Haluan palata muutaman taiteilijan elämään pohtiakseni äidin asemaa - merkitystä. Tunnustan mieluusti, että juuri Edelfelt, loistavan Anna Kortelaisen kautta tuntuu sielua hivelevältä. Ne toiset ovat robusteja. Elämässään piirteitä, joihin syventyminen on mielenkiintoista, mutta tahraista. Näin siis yksinkertaisella tasolla.
Katselin kotiani löytääkseni pieniä viehättäviä kohteita. Siis iloitaan kauneudesta ja henkevyydestä.
Mutta mihin on kadonnutkaan lasten halu kirjoittaa äidilleen? Kuvasin myös päivän Äitikuvan.
Tuuli, vauhdikas voima ei lukeudu ystäviini. Pakollinen kohtaaminen Mustankoiran tähden. Vetäydyimme sisälle valkoisten tulppaanien kanssa. Arjen tavallisuudet ja ihana sulkeutuninen hienostuneeseen maailmaan. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti