Sittenkin aurinko ilmaantui! Olemme ajaneet kodin ja akvarellimaiseman väliä valoisin mielin
. Kaikkihan ei ole auringon syytä, mutta osansa tekee. On aurinkoista tietää, ettei ole yksin. Vaikka. Olemmekin Mustakoira ja minä aina kahden. Minä siis yksin. Ystävä-t ovat taustalla. Tutuksi ja lämmöksi tullut lause: muista et ole yksin. Meitä on useita.
Ovat osoittaneet Teoin sanansa Todeksi - aina korkeaa virastoa myöten. Siispä ajatukseni tervehtivät heitä ystävänpäivän merkeissä. Myös läheisiänikin. Pientä Luukasta, joka nyt taitaa nautiskella aamumaitojaan kaukana Pyhän Fransiskuksen kaupungissa. Siispä aurinkoa vain.
2 kommenttia:
siis luoja mitä otoksia!
sun pitäs olla ammattivalokuvaaja.
vihdoinkin aurinko on palannut, ei voi sanoin kuvata miten hyvältä se tuntuu.
terkuin viime kesän inkkarityttö
kiitos kesän inkkarityttö!menestystä SusiVilla. vau, mikä nimi. värillisiä aistimuksia odoteleen:)
Lähetä kommentti