
Viikonloppu taiteellisessa herraseurassa. Kului kelloon katsomatta. Uppouduin kauas pois. Mielenkiintoinen matka. Harmi vain, seuralaiset olivat edesmanneitä. Olisin mieluusti kysynyt kysymykseni heiltä suoraan. Mutta, asiaa ja kirjoitin tekstiä luonnokseksi pieneen artikkeliin. Mustakoira vei tuttuun metsikköön. Siellä punarinnan ja rastaiden laulupuut makasivat maassa. Oksat silpoutuneina ja rungot katkottuina. Jotain hyvääkö? Sain poimittua riippakoivun latvaoksia risukimpuksi kotiin. Pehmensin kuumalla vedellä ja tein linnulle pesän.

Siinä jo yksi muna. Taisin ajatella pääsiäistä. Keltainen talo odottaa kesää luoden unista lämpöään meille ohikulkijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti