Mustakoira vei minut pakkasaamuun retkelle tutun joen rantaan. Joen, joka odottaa vapautumistaan. Vielä pitkään ennen kuin toiveensa toteutuu. Mutta, oli aurinkoa. Oli lupausta.
Oksat koristautuivat timantein. Varjonsa olivat sinistäkin sinisemmät. Mustakoira ymmärsi: täällä on kylmää. Mennään kotiimme, sisälle lämpimään. Olen löytänyt kirjailijan ja lukenut : Pilatuksen evankeliumia. Aiemmin: Oscar ja Rosamamma. Siis Eric-Emmanuel Schmitt. Loistavaa, viiltävää huumoria. Päivän päätteeksi kävelin ihanaan, vielä hengissä pysyneeseen ja sinnittelevään elokuvateatteriin - vakiopaikkani rivillä 16 - katsomaan: Putoilevia enkeleitä. Suosittelen. Loistavaa, rajua taiteiljaperheen kuvausta. Ja sekin vielä, kuinka rajua on äidin ja tyttären suhde, kun isä on jumaloitu tyttären näkökulmasta. Niinpä, niin. Käykää katsomassa.
Moni asia on kipeytensä tähden torjuttu. Päivä on ollut erikoisen aurinkoinen. Olen herännyt henkiin. Muutama siveltimenveto sai ihmeitä aikaa.
Sammutin tyttäreltä saadun joulupallon. En poistanut sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti