LUNERA MANSION JA PLATON

Kello soi pimeään aamuun. Tavallista. Aurinkoa ei ole. Kuu on. Ja ajoittain Lunera Mansion. Kiehtova termi. Tähtitiedettä ja kuitenkin kuin suoraan maalauksesta. Tuossahan se, iso öljy selkäni takana, salaperäinen. Tähtitiedettä ja maallista rakkautta avaruudessa. By the way: Platonille oikeaa rakkautta oli ainoastaan poikarakkaus. Heille henkilökohtainen tragedia tai ei. En kuulu platonisteihin. Mutta uskon Platonin ideaan esineestä. Oli kylmää aamulla. Päätin, mustakoira saa levätä. Jätin kotiin. Ajoin Akvarellimaisemaan. Maisema oli pukeutunut valkoiseen angoraan kristallipaljetteja koristeenaan. Vanharouva Mercedes ei valittanut. Unelmoi silti eteläisestä lämmöstä. Hopeatähti muuttunut jäähileiseksi pannaksi. Akvarellimaisemasta puuttui jotain. Puuttui mustaakoira.

Ystävältä, korkeasta virastosta, sain multimedialiitteen. Tuskin arvasi, ehkä tiesi vastaanottokykyni herkkyyden. Upeat kuvat, pianomusiikki ja sanat. Mikä on sisältö. Kaikki. Elämä on junamatka. Siinä vain ei ole paluulippua. Se valtasi ajatukset. Miksi. Miksi kaikki eivät voi nähdä noin. Siinäpä ajatusongelmaa kuin Rydbergin tontulla. Kirjoitan joulutervehdyksiä. Pidän lomaa - päivän silloin toisen tällöin. Ja olen elämässä iloisesti kiinni. Ystäväni kaikki yhdessä ja jotkut erikoisesti ovat lämpimien ajatusteni pääteasemia. Mustakoira kutsuu leikkimään.