Lomapäivä kehyksenä hitaalle heräämiselle. Askelsimme ensilenkin apteekin kautta. Yritän estää talvitautia saamasta otettaan. Ei nyt, ei seuraavallakaan viikolla, sitten joskus, jos on pakko potea. Talven sinisen viileä kauneus unettaa. Yritän hakea lämpimiä kohteita: väreinä, tunteina. 
Ripustin kultaisen - oikeastiko - joululinnun. Sadun olemus. Herkkä liike kuin himmelillä. Katsonpa muitakin eläimiä kodissani. Rakastan paitsi mustaakoiraa myös Vaakkua. 
Vaakku ja minä kohtasimme Belgradin kansallismuseossa, 1995. Vaakku oli sodan tähden hiljaisessa museossa. Näyttelyssä, juhlallisesti esillä. Vaakun isä on huomattava kuvanveistäjä Dragisa Stanisavljevic. Huomasin myöhemmin löydettyäni Serbian naivistista taidetta käsittelevän teoksen. Silloin poistuin iloisena, Saksan rahalla maksettu, Vaakku kainalossa. Vaakku liittyy moniin hyviin, mielenkiintoisiin kohteisiin elämänijunamatkalla. 
Eläinten merkityksellisyys. Tassueläin sielussani. Maalauksissanikin, luonnostaan huomaamatta asettunut jo ennen Vaakkua. Se vanhan valokuvan röyhelömekko seikkaili pienenä mieluusti yksin. Maailmaansa mahtui eläimiä. Niitäkö kannan mukanani.
Ripustin kultaisen - oikeastiko - joululinnun. Sadun olemus. Herkkä liike kuin himmelillä. Katsonpa muitakin eläimiä kodissani. Rakastan paitsi mustaakoiraa myös Vaakkua. Vaakku ja minä kohtasimme Belgradin kansallismuseossa, 1995. Vaakku oli sodan tähden hiljaisessa museossa. Näyttelyssä, juhlallisesti esillä. Vaakun isä on huomattava kuvanveistäjä Dragisa Stanisavljevic. Huomasin myöhemmin löydettyäni Serbian naivistista taidetta käsittelevän teoksen. Silloin poistuin iloisena, Saksan rahalla maksettu, Vaakku kainalossa. Vaakku liittyy moniin hyviin, mielenkiintoisiin kohteisiin elämänijunamatkalla. Eläinten merkityksellisyys. Tassueläin sielussani. Maalauksissanikin, luonnostaan huomaamatta asettunut jo ennen Vaakkua. Se vanhan valokuvan röyhelömekko seikkaili pienenä mieluusti yksin. Maailmaansa mahtui eläimiä. Niitäkö kannan mukanani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti