On tullut kynttiläaika. Musiikkini vaihtuu. Rakastan Lullyn motetteja. Lämpimän kauniita, loppuvuoden kuunneltavia. Talossani soi barokin sävelet.
Konsertissa lumouduin sellistin sooloon. Lumous kulki mukanani. Vapautin sen kankaalle. Öljyvärimaalaus iloksi, muistoksi.
Tänään sytytin kynttilän ikoneille ja isoäitiniäidille, Briitalle. Olin maalannut hänet ikonikseni jo vuosia sitten. Istuin lukemaan Eero Ojasen pohdintoja: Mitä Aristoteles on minulle opettanut. Sopisi heillekin luettavaksi, joille äänet tänään annettiin. Naapurin pariskunta kutsui illaksi vaalikahveille. Mukava improvisoitu ilta. Mustakoira odotti kotona. Tähdet vilkkuivat. Teimme iltalenkin.
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ihanaa keltaista!
Ihana sellotyo. Sellon soinnin aaressa muut soittimet jaavat taka-alalle.
Lähetä kommentti