Nyt, oikeastiko talvi? Kirsikkapuuni on unohtunut kesänsyliin. Kuljin akvarellimaiseman vesien äärelle.
Pikku lammet siellä ja sittemmin kotijoki olivat vetytäytyneet läpinäkyvän jääikkunan alle. Varoitin mustaakoiraa: älä lumoudu jäästä. Vanharouva Mercedeksen peili, kiteiden kukkamaa.
Pysähdyin lumettuvan pellon äärelle tutulla matkallamme. Katselen kamerani silmin kylmän maailman kauneutta.
Valkoisen kuoleman viitta hartioillaan. Muistin läheisiäni avaruuden sylissä.
Ajattelin äitiäni - nuori nainen, rakastettu vaimo, sanomassa jäähyväisiään, kuolemansa portilla, pienelle vauvalleen. Kaikille heille tervehdykseni sytytettynä kynttilänliekkinä .
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Fantastic posting!
Excellent pictures and pretty colores!!!! Congratulations!!!
Have a nice day
Terveiset lumimaisemaan, me ihmettelimme eilen Japanin lumimaisemia Ateneumissa.
Thank you David.
Lähetä kommentti