sunnuntai 2. marraskuuta 2008

VALKOINEN KUOLEMA JA KYNTTILÄNLIEKKI


Nyt, oikeastiko talvi? Kirsikkapuuni on unohtunut kesänsyliin. Kuljin akvarellimaiseman vesien äärelle. Pikku lammet siellä ja sittemmin kotijoki olivat vetytäytyneet läpinäkyvän jääikkunan alle. Varoitin mustaakoiraa: älä lumoudu jäästä. Vanharouva Mercedeksen peili, kiteiden kukkamaa. Pysähdyin lumettuvan pellon äärelle tutulla matkallamme. Katselen kamerani silmin kylmän maailman kauneutta. Valkoisen kuoleman viitta hartioillaan. Muistin läheisiäni avaruuden sylissä. Ajattelin äitiäni - nuori nainen, rakastettu vaimo, sanomassa jäähyväisiään, kuolemansa portilla, pienelle vauvalleen. Kaikille heille tervehdykseni sytytettynä kynttilänliekkinä .

3 kommenttia:

david santos kirjoitti...

Fantastic posting!
Excellent pictures and pretty colores!!!! Congratulations!!!
Have a nice day

Ulla kirjoitti...

Terveiset lumimaisemaan, me ihmettelimme eilen Japanin lumimaisemia Ateneumissa.

tassueläin kirjoitti...

Thank you David.