Lähdin matkalle. Jätin mustankoiran ystäville. Jätin Vanhanrouvan odottamaan paluutani. Isot keltaiset vaahteranlehdet tervehtivät kaupunkiin tulijaa. Katselin taloja. Vaihtelua ja silmää miellyttävää.
Esikoisella ja miehellään kaunista arkkitehtuuria suojanaan. Taivas avoinna, lähellä. Emme pelanneet illalla vielä Afrikantähteä. Tutusteltiin syntymäpäiväsankarin kanssa taas pitkästä aikaa.
Katselin kamerani linssin läpi.Kaikki oli uutta. Ihan uutta. Sopivasti vanhan arvokkaan rakennuksen sylissä. Oli tehtäväkin. Lähetin jotain arvokasta akvarellimaisemaan. Palasi takaisin kotiinsa. Se oli työni. Muutoin sain lomailla, seurustella läheisteni kanssa. Sain viettää iloista shoppailuaikaa ja ihailla itkeviä ikkunalaseja.
Satoi. Sain lukea vaahtokylvyssä. Kynttilät valoina. Luin kevätmatkalla ostamaani Elizabeth Gilbertin Eat,Pray and Love - teosta. Miniä suositteli. Onneksi kertoi.
Pienelle annettiin lahjoja ja syötiin hyvää kakua. Iloiset juhlat esteettisessä ympäristössä. Palasin sunnuntai-illan hämyssä tutulle tienoolle. Vanharouva toi notkeasti kotiin. Mustakoira palasi kotiin. Iloitsi tapaamisestamme. Olin tehnyt matkan.
Lähetin lämpimät ajatukset. Kävimme katsomassa, mustakoira ja minä: oliko kirjemaisemamme ennallan. Hiljaisuuden kätkössä lepäävät ladot, seuranaan toimettomat heinäseipäät. Muistin menneisyyden.
maanantai 6. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti