OLIIVEJAKO?

 Valkoiset tulppaanit ovat esittäytyneet useassa vaiheessaan. Yhtä viehättävinä kulloinkin. Tulppaaneista puutarhassani muistan aina Dumand'n kertomuksen Black Tulip. Suosittelen, jollet ole jo lukenut.

 Oliivejako? Niinpä niin. Arpaonni ei ole suosinut, mutta ostamani oliivipuu tarjoili yllätyksen kiitoksena sisäkasvuun pääsystä. Enpä ollut uskoa mitä näin; erässä oksassa oli pienet siemen kokoiset pallerot, jotka ovat kasvaneet jo monin kertaisiksi alustaan. Jännitystä elämään: nyt seurataan kuinka pallerot kehittyvät.

 Kotkansiipiä ulkona ja sulka toisintaa sisällä muotojaan. Jotain graafista kauneutta pelkistettynä.

 Sitruunat lepäilevät vastavärissään. Kodissani taitaa olla välimerellinen tunnelma noin yleisesti katsoen, lappilaisuutta ei niinkään. Siihen riittää nämä huikeat etäisyydet kaikkeen ja kaikkiin...

 Koiranputkikukinnot ovat parhaimmillaan. Valkoista, kaunista pitsiä metreittäin.
Josef elelee tasaista elämäänsä, jostapa ei juurikaan kuviksi ole. Tapasimme sunnuntaina ranskalaisen nuoren naisen, jolla kulki musta labbis vapaana mukana. Päästin Josefinkin irti ja niin pojat saivat kisailla hyvän aikaa keskenään. Matkaaja kertoi matkustavansa aina koiransa kanssa. Mainitsi, että hänelle ihmetellään kuinka hän yksin... Mutta vastaavansa, ettei hän ole koskaan yksin: hänellähän on tämä ystävä. Tunsin hengenheimolaisuutta. Samoin hän sanoi, että täällä ovat kaikki koirat aina hihnassa ja Josefini oli ensimmäinen koira matkansa aikana, jonka kanssa sai leikkiä. Tunsimme tehneemme päivän iloisen jutun!