Olavinlinna löytyi talven jälkeen omalta paikaltaan yhtä komeana kuin aina ennenkin. Sitä katsellessa tulee eittämättä mieleen: miksi olen jättänyt "linnani". Jos en olisi lennähtänyt kauas maailmalle, en ehkä huomaisi kuinka hienon perinnön historia on jättänyt Savonlinnan asukkaislle.
Muutama puutalokin on sentään säästynyt Linnankadulla 1960-luvun purkuvimmasta. Kuinka tyhmää raivoisa purkaminen on ollutkaan. Hyvä näinkin; oli paikka jossa viettää syntymäpäiviä. Saima-talon Saima kahvila. Sinne olin kutsunut 30 rakkainta sukulaistani tarjotakseni heille juhlapäivällisen. Mukana oli myös viisi merkittävää ystävää: kolme Sodankylästä ja kaksi Kajaanista. Kajaanin ystävä piti pienen kitarakonsertin ruokailun välillä. Se oli aivan hurmaava. Kitaramusiikki on herkkää ja hienoa, mutta vaatii keskittymistä niin kuuntelijalta kuin soittajaltakin. Vieraani pitivät kuulemastaan.
Pöytäkortteja oli edeltänyt jo talvella akvarellistani teetetyt kutsukortit. Sittemmin pöytäkortit omatekoisina ja narulla sidottuina kertoivat kullekin paikan ja menun sekä konserttiohjelman.
Menussa olin korostanut lappilaisuutta; olenhan suvun ainoa Lappiin asettunut, juurtunut. Olavinlinnasta vain haaveilen. Tuorejuustokakun hillat matkustivat kanssamme pohjoisesta. Saivat hyvin aikaa sulaa.
Totuus, jota ei tahtoisi uskoa.
Josef oli pukeutunut juhliin Swarovskin timanttipantaan. Hän osasi käyttäytyä. Alussa seuraili Johanna tarjoilijaa tavoitteenaan päästä kokin pannujen luo, mutta huomasi piankin, ettei onnistu ja pisti levollisesti torkuille jättäen juhlavieraat pulisemaan keskenään.
Mustan vanhan pianon päällä oli savonlinnalaisen taiteilijan hieno maalaus Olavinlinnasta. Mieluusti liittäisin omaan taidekokoelmaani...
Kiitollisin mielin muistelen juhlaani. Oli ihanaa, kun vielä tapasin kaikki lapseni perheineen ja kumppaneineen yhtäaikaa. Se on hyvin harvinaista enää. Kuopuksen perhe San Franciscosta ei ollut paikalla, puhelimitse kuitenkin tapasimme. KIITOS kaikille juhlassa olleille. Kotiinpaluu oli mukavaa. Sitähän ei voi kieltää, etteikö haikeuden tunne kulje hetken aikaa mukana. Kaikki on silti tasapainossa. Tiedän linnan odottavan seuraavaa tapaamistamme. Vanharouva Mercedes kulki vakaasti tuttuja reittejä Josefin lepäillessä tilavassa koiraosastossaan. Loistava matkakumppani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti