Pääsiäinen lopuillaan. Toinen tytär vieraili kumppaninsa kanssa. Jäi mukavat muistot sielutalooni asumaan. Tarjoilin kulttuuria ja lumivuorten siirtoa. Kaivoivat taloni esiin. Sisäpihan tunturit jököttävät vielä aloillaan; niihin ei pysty kola, ei lapiokaan. Odotellaan siis aurinkoa. Ulkovarakennuksen kattolumia toivottiin rysähtäväksi alas.
Valuvat edelleen hitaasti, ihan hitaasti kääriytyen sisäänpäin. En mene nyt rakennukseen. Kotikadulla on kumisaapaskeli, emmekä pääse Mustankoiran tavanomaiselle rantapolulle upottavan hangen tähden. Mutta, iloitsen sulavista hangista.
Karhunikin kurkistaa talviunipaikastaan. Tytär ei nähnyt sitä vielä. Kesää on mukava odotella ja suunnitella ilman pitkää lomaakin. Vilkasta elämää täynnä. Pyrähtelen arvatenkin hiukan siellä ja täällä. Vanharouva joutuu kestämään vielä isonjoukon kilometrejä.
Tyttären kumppani sai toimimaan digiboksin ja television yhteydet ja kameranikin, jota olin erikoisesti surrut. Aarrettani.
Siis elämässä on enimmäkseen ihania asioita! Kuten? Osaavia, ihania nuoria, jotka tuovat minun ja Mustankoiran harmaantuvaan elämään raikkautta.
Pääsiäinen lopuillaan. Toinen tytär vieraili kumppaninsa kanssa. Jäi mukavat muistot sielutalooni asumaan. Tarjoilin kulttuuria ja lumivuorten siirtoa. Kaivoivat taloni esiin. Sisäpihan tunturit jököttävät vielä aloillaan; niihin ei pysty kola, ei lapiokaan. Odotellaan siis aurinkoa. Ulkovarakennuksen kattolumia toivottiin rysähtäväksi alas. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti