Pysähtyneisyys lepää maiseman yllä raskaana. Ainoa mikä on liikkunut on elohopea, joka aamulla oli liki -40. Aurinko katselee kaukaisesti tätä pohjoista siperiaa. Mustakoiraa paleli jälleen lenkillä ja heti asioiden hoiduttua käänsi kirsunsa kotia kohden. Olin itse kaivanut säilöstä esiin valkoisen lammasturkkini. En palellut ja lähettelin kerettiläisiä ajatuksia jokaista ns. eläinaktivistia kohtaan, jotka uhoavat turkisten pitäjiä vastaan. En näe mitään pahaa turkiksissa, joskin eläinten kohtelu täytyy olla loppuun asti hyvää ja kivutonta. Jos ei lenkkeily luonnistu, ei kuvaaminenkaan tunnu onnistuvan.
Lumilinnunpesiä on tullut kuvattua jo useita eikä muita aiheita ole näkyvillä. Mustakoira olisi ollut kuvauksellinen huurteisine partoineen, mutta kameralle tuskin tekee hyvää olla sellaisessa pakkasessa. Olemme siis sisätilojemme vankeina. Onneksi tilaa ja kauneutta riittää. Mahdollisuuksiakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti