PERJANTAI

Joskus, kun ajatuksin on jo kaiken saanut suunniteltua ja nauttii vain toteuttamisesta huomaakin joutuneensa aidon perjantain syleilyyn.

Vanharouva Mercedeksen olemuksen oli keräytynyt viikon annos kuraa. Ajoin sen kotiin palattuani pesuun - kaikkein parhaimpaan. Suljin ikkunat käänsin tähden ja sitten vain odottelemaan, ulos. Viimein kone pysätyi ja vaikeni ja puhdasta oli tullut. Avasin oven ja jouduin vesilammikkoon. Tämä tästä nyt puuttui. Ajoin kotiin, kaadoin matolta vedet maahan ja puhaltaja tohisemaan. Pakastinkaapista marjoja. Seuraava perjantainen löytö: pakstimen ovi raollaan ja kaikki paksun huurteen vallassa. Pakasteet ulos ja puhaltaja kohti pakastinta. Asiat ovat hoituneet, mutta kuinka paljon pikkuvahingot tuhraavatkaan aikaa. Pihamaani muistuttaa sotatannerta, siellä lojuu kaatuneita puita ja oksakasoja. Olen ilmeisesti rikkonut luontoa vastaan kaadattaessani satavuotisia puita läheltäni; siitäkö perjantait.Mustakoira on kärsinyt nenäverenvuodosta. Aamulla on onneksi tutulle lääkärille aika. Mahdollisuudet ovat nollasta sataan, kuten toinen tuttu lääkäri sanoi. Olen toiveikas ystäväni suhteen, emmehän vielä vuosiin voi hyvästellä.

Näin unen, jossa nainen maalasi isoa öljyvärimaalausta. Ehkä se olin minä. Muistan hyvin maalauksen. Siinä oli ihmeellinen valo ja hämärän huntu yllä kulmittain. Kuva-alan täytti iso keltaokra alue, jossa mustia kuvioita. Pitäisikö toteuttaa muutoinkin kuin vain luonnoskirjaan.