Mukava viikonloppu. Olin kutsuttuna 80-vuotis syntymäpäivillä. Katselin mukanaolijoita. Katsoin taakse omaan nuoruuteeni. Näin ovat he kaikki saavuttaneet hyvän joukon vuosikymmeniä. Minäkin, vaikka nuorimpiako. Mutta sielukkuutta joukosta löytyy ja pienet rypyt kehystävät sen kauniisti. Päivänsankari on liukumassa omaan tavoittamattomuuden maailmaansa. Surullista.Vierailimme Mustakoira ja minä myös Mustankoiran sisaren luona. Suloinen mustaturkki oli muuttunut, kantoi jotain kipua sisällään. Pääsee lääkäriin. Näistä sisaruksista huolehditaan.
Puutarhaani on ilmestynyt salaperäinen katse ja lumi pakenee pihakiveyksiltä. Talo tuntuu kasvavan kokoa. Valo ja lämpö, hyvänolon yhdistelmä. Tunnustelin akvarellisiveltimen hiljaisuutta. Se on kuin henkiinheräämistä. Valo leikkii jälleen pöydälläni.Nyt olen levänneenä aloittava uuden, mieluisan työviikon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti