Valoisat yöt alkavat olla jälleen totta. Tilaa syntyy katseelle ja taivas kevenee. Eilen tapasin iltalenkillä kuun, likipuolikkaan; oli kuin valkoinen, höyhenen kevyt harso mustan avaruuden sinisessä illuusiossa. Nyt eletään kansainvälistä tähtitieteen vuotta. On taivaita maalanneiden taiteilijoiden näyttelyvuosi. Tiedän taiteilijan, jonka maalauksista kokoan näyttelyn akvarellimaisemaan, alkavaksi kesällä.
Katselemme, mustakoira ja minä, kumpikin tavallamme maisemaa. Minä en merkkaa itsestäni muistoa reitille; se on mustankoiran oikeus. Joskus jokin hetki tallentuu minuun. Tunnen sen palatessani myöhemmin kohdalle.
Illan pitkät, ultramariininsiniset varjot laskeutuvat valkoisille hangille. Pidän niiden luomasta rytmistä. Se rytmi merkitsee lämpöä, tulevaa kesää. Haluan malttamattomasti vapautua talven kuolemasta.
Valoisat yöt alkavat olla jälleen totta. Tilaa syntyy katseelle ja taivas kevenee. Eilen tapasin iltalenkillä kuun, likipuolikkaan; oli kuin valkoinen, höyhenen kevyt harso mustan avaruuden sinisessä illuusiossa. Nyt eletään kansainvälistä tähtitieteen vuotta. On taivaita maalanneiden taiteilijoiden näyttelyvuosi. Tiedän taiteilijan, jonka maalauksista kokoan näyttelyn akvarellimaisemaan, alkavaksi kesällä. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti