
Kesäkö? Se syntyy uskomattomalla tavalla. Valo tulee ensin. Pieniä lupauksia lumen vähenemisestä. Kun jo helpottuneesti uskoo talven menneen; ykskaks kaikki onkin toisin. Lumimyrsky täyttää tienoot. Mutta sittenkin. Joella sen näkee. Tutut reitit alkavat pettää jalkojen alla. Rantarailot suurenevat.

Niiden onkaloissa solisee kevät puro.

Vanhan, tutun ladon ympäristö paljastuu kuloheinän väriseksi. Lato sinnittelee kuin Pisan torni vinoa elämäänsä.

Aamulla vietimme jälleen mustakoira ja minä miellyttäviä hetkiä rantalenkillämme. Pajunkissat valmistuvat valkoisiksi vappuun.

Silloin vuosikymmeniä sitten ja kahdeksansataa kilometriä etelämpänä pajunkissat valmistuivat pääsiäisjuhlaan. Tervehdimme aurinkoa joessa ja palasimme kotiin.

Yksinäinen peipon laulu kantautui satakielen veroisena korviini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti