Akvarellimaiseman pitkäainen seuralaiseni palasi museolleen pronssiin valettuna. Olin saanut kutsun pitää patsaspuheen. Aurinko valaisi kirkkaasti ja kuumastikin. Jätin hyvästit ja Vanharouva kulki iloisesti kehräten tutusti kotiin. Josefilla oli ollut mukava päivä perusystäviensä luona. Ilta oli kiireinen. Katsoin, että kaikki on ojennuksessa: tavarat pakattu; eväätkin laitettu seuraavaa päivää varten. Aamulla varhain jätimme kotimme.
Alkoi pitkä matka niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tein matkan omaan sieluuni, ja ajoin jälleen kerran 800 km. Siellä asuu Olavinlinna ja kokemus lapsuudesta kuinka vahva mies soutaa pelottavan virran yli puisella veneellä linnan rantaan, jossa nousen ylös veneestä. Mustat isot kalat olivat uiskennelleet virran vedessä.
Olin tullut hyvästelemään talveksi kaikki rakkaat sukulaiseni. Kukin heistä on jo pitkällä omassa vanhuudessaan ja pari heistä joutunut luopumaan itsemääräämisoikeudestaan ja terveydestään. Suren. Yritän olla pelkäämättä omaa edessä olevaa vanhuutta.
ILO. Sain viettää Lappeenrannasta ja Inkoosta tulleiden serkkujeni kanssa onnellisen, ihanan viikonlopun. Vahvat siteet: syntyneet silloin kauan sitten, kun junat olivat punaisin sametti- istuimin varustetut ja veturi puuskutti höyrynsä taivaalle ja istuin yksin junassa matkustaen kohti Lappeenrantaa, tätilää. Siellä oli täti, setä ja serkku.
Silloin linnan puistossa käyskenteli komea pässi. Nyt sekin on Reidarin tavoin kahlittu pronssin sisään. Josef ihmetteli otusta: näyttää eläimeltä, mutta ei ole hajuja, kumma juttu. Ei merkattu.
Makalla kotiin satoi, Sopi tunnelmaan, vaikkakin raskasta ajelle. Oli aikaa miettiä omaa nuoruuden valintaa. Silloin maailma oli avoin vailla huolen häivää. En huomannutkaan ja olin saattanut itseni elinaikaiseen eksiiliin, Lappiin. Näky oli lohduton. Koivut paljaina. Lehdet kuolleina pihallani; tämänkö olin valinnut! Sitten perennapenkin kätköistä kuului: lohduttaako kukintoni sinua?
Hyasintit kukkivat vahvoin värein toivottaen tervetulleeksi kotiin. Eihän tämä niin lohdutonta ole. Olen kotonani, jossa Josef labbis tuo lämpöä ja liikuntaa yhteisiin päiviimme. Olavinlinna on asettunut aloilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti