Aurinko hyvästelee matalalta. On kaamoksen vuoro luoda päiviin lyhyet hämyisät hetket syvien pimeiden väliin. Luoda kauniit kehykset sielussa viipyvään suruun läheisen sukulaisen poisnukkumisesta.
Häntä, sisartani ajattelen ja sytytän kynttilän. Olin hyvästellyt hänet syyskuussa. Olin saanut jo vuosia seurata kuinka sairaus vei kammottavalla tavalla hänet aina vain kauemmas ulottumattomiin. Ovi on sulkeutunut lopullisesti.
Iloa tuottivat askareet ystävän vierailua valmistellen. Ystävä saapui kahden lemmikkinsä, Tuuren ja Paten kanssa. Komeita poikia. Josef ei arvannutkaan miksi emämtänsä on liimautunut keittiöön. Toinen koirapojista oli jo vieraillut emäntänsä kanssa luonamme. Tiesin, ettei kohtaamisessa ole ongelmia.
Alku tervehdykset olivat vauhdikkaaat. Josef osoitti olevansa hieno tilaa antava luonne. Puutarhassa vuorenkilven lehdet sinkoilivat, kun pojat pistivät parastaan kilpajuoksussa.
Lauman toimintaa oli jälleen ihana seurata. Ei mitään ärhentelyjä. Kunkin yksilön ominaisuudet näyttäytyivät mielenkiintoisina.
Uusi tuttavuus Pate, villakoiraa ja vinttikoiraa? oli kaunis ja siro huiman nopeine askelineen.
Vaikka niityllä sai ahmia jänön papanoita mielinmäärin tekivät herkut ojennettuinakin hyvin kauppansa.
Tottakai, kun joenrannassa lenkkeiltiin tuli tassut pestä. Mutta se lauman vesikoira, sorsan noutaja ei vilkaissutkaan veteen.
Olipa sitten sisällä leppoisaa istua herkkupöydän äärellä; nauttia illallista pitkän kaavan mukaan. Kanttarellikeitolla aloitettiin, välillä parmesaanilohta sekä lopuksi kuppi kahvia
mustikka ja sen kaverit kakun kanssa. Emme olleet dieetillä. Keskustelut avarine aiheineen tuottivat iloa pitkälle vierailun jälkeenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti