Kesän kosteus on kuivumaton. Jos luulet, että nyt on koittanut sateeton päivä, tulet pettymään. Tänäänkin. Katsoin pisaraisen ikkunan takaa puutarhaani. Siellä onkaunista. Sateen synnyttämää.
Suoraryhtinen jaloritarinkannuskasvusto kannattelee helmeilevää kesäänsä valittamatta saniaisten vieressä. Varjolilja ottaa nöyrästi vastaan juoman runsauden katsellen alapuolellaan kuunliljojen suurenevia lehtiä.
Mitä kuuluu perennoitteni kuningattarelle jalopionille? Nuppunsa ovat vielä tiiviinä pallona eikä vesi pääse sisälle. Pikku hyönteinen lepää lehdellään juoden puhdasta vettä.
Sateen helmiä kannattelee kurjenmiekkakin komeilla sinisillä terälehdillään.
Sisällä orkidea vaatii päästä kuvaan myös; eihän sen valkoista puhtautta voi vastustaa.
Sittenkin katseeni viipyy ulkona sateen ryöppyä sietävissä perennoissani. Sateesta ne nauttivat ja kasvavat entistä komeimmiksi.
Kuitenkin toisaalla ikkunanäkymä kadulle on kuin kauhufilmin lavaste keskellä kesäpäivää.
Pienet salaiset aarteeni isojen perennojen suojassa voivat hyvin. Jouluruusukin talvehti ! tässä penkissään ja kasvattaa tomerasti vahvoja lehtiään. Odotan ensikesää saanko nähdä omassa penkissäni ihanimman kukinnon, Marian sielun, sellainen sen valkoinen kukinto mielestäni on - vaikka onkin leinikki.
Toinen salaisuus kasvaa myös, ollut jo useamman talven isojen perennojen suojaamana. Savonlinnan metsistä napattu tammen alku. Ehdinköhän nähdä sen suuruutta. Tammet ovat hitaita kasvussaan ja minä taas ikäännyn nopeasti; siinäpä se.
On hyvä palata jälleen
Unelmien puutarha - teoksen äärelle odottelemaan sitä aurinkoista kesää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti