Nyt alkaakin tapahtua. Ketähän sieltä tulee? Emäntäkin lähettää jännittyneenä tohkeilusignaaleja. Josef seurasi avajaistapahtumia rauhallisesti ja herkeämättä. Aikansa seurusteltuaan väsähti ja otti luottavaisesti pienet unet jaksaakseen kotimatkan.
Maalauksen ensiopettajani kävi ja toi minulle saamansa pienen öljyvärimaalauksen +/- 40 vuoden takaa. Sen olin maalannut taiteentekemisen alkuvaiheessa. Oli jännittävää kohdata se nuori ja innostunut maalari tässä K
aupunkinäkymässä.
Katselen parin vuoden takaista akvarelliani,
Rikkoutuneet. Kaupunkinäkymän ja pelkistetyn nykyakvarellin välillä on todella mielenkiintoinen elämä omine viiltävine säröineen. Maalaus on kannatellut. Se on toiminut johtolankana. Se ohjasi yliopisto-opintojakin. Ja on antanut pitää itsestä kiinni, sieluni kuva lepää jälkeeni jäävissä teoksissani. Niistä voi lukea elämääni, jos niin haluaa ja osaa.
Kotini maalaukset suojaavat ympärilläni jokapäiväistä elämääni. Ei vain omat, vaan myös taiteilijaystävien maalaamat teokset. Elämä ilman taidetta olisi liian karua ja kovaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti