Sisällä on lämmintä ja suloiset unet saa varsinkin emännän pehmeän shaalin sisällä. Kuitenkin ulkonakin oli käytävä. Siellä oli tammikuussa pakkasta yli -30. Maisemassa ei ollut moittimista; kylmän kauniit pastellisävyt hivelivät katsetta. Ilmassa oli jo aavistus talven ohittamisesta.
Teimme ahkerasti lumitöitä, pentu ja minä. Josef osaa viihdyttää mainiosti itseään nähdessään vain, että 'äiti' on tallella. Itse tosin käy naapurin Veikon takakuistilta milloin tuhkaämpärin milloin pikkupuun. Leikki jatkuu sitten lähelläni.
Vanha harja onkin ollut kiitettävä kaveri tälle labbikselle. Sen kanssa on tanssittu lumikukkulalla, hypätty toiselle puolelle ja raahattu se jälleen pihan puolelle.
Kaverit: Tara ja Kapu viettivät pidennetyn viikonlopun hoivissamme. Elämä soljui hiljaisesti, vanhaan tuttuun tapaansa ilman murinoita tai muita ojentavia ääniä. Kapu herra on jo iäkäs, sen myötä kuulonsa on hiukan heikentynyt. Hän sai päähänsä testata Josefin nukkupesää. Vasta viimeisenä yönä hän päättäväisesti tuli läpi vihreän verkon makuuhuoneeseen ja meni pesään. Huokasi ja kävi nukkumaan. Me pennun kanssa käänsimme kylkeä isossa sängyssämme; kaikki hyvin.
Laumaelämä oli jälleen ohi. Mustan parin emäntä haki lemmikkinsä kotiin. Me kaikki kävimme lepäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti