Joulutähden pitsiolemus ei kaipaa enää lampun valoa sisäänsä. Sämpylöitäkin leivoimme Josefin kanssa. Kummasteli, kun ei tippunut makupaloja. Ei, sillä suojelen häntä vehnän myrkylliseltä vaikutukselta. Muutoin olivat maukkaita aurinkokuivattuine tomaatinpaloineen.
Vanha hillopurkki on saanut uuden jokapäiväisen elämän akvarellistin vesipurkkina. Se antaa kauniin äänen siveltimen pyörähtäessä sisällä olevassa vedessä. Ei ole suinkaan samantekevää millaisessa purkissa vettä pidän. Maalaus on kokonaisuudessaan esteettinen tapahtuma.
Kaamosaurinko sinisellä vadilla suorastaan käski: tee minusta akvarelli, pieni ja konstailematon.
Akvarellin maalasin. Pienen ja konstailemattoman.
lauantai 21. helmikuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti