Lumisten puiden suojissa Josef kohtasi ensi kerran kaupunkilais Diivan; tyttären schäferin. Josef oli viisaasti menemättä Diivan iholle ja rauhallisuutensa muutoinkin antoi hyvän kuvan pienestä labbispojasta. Emäntienkään ei tarvinnut jännittää lemmikkiensä puolesta. Ruthin kanssa oli ollut hiukan toisin ja Diiva joutui lujille pikku nartun piirityksessä.
Josef teki selväksi alamaisuutensa ja palkkioksi sai kuonoaan lepuuttaa kyläpoliisin tassulla.
Oli hienoa seurata kuinka koirien sanaton ilmaisu toimii. Viestejä annetaan ja ne ymmärretään. Ulkopoluilla oli sitten kepin vetämiset ja kilpajuoksut niin että kuonokin huurrettui. Viikko sujui ilman minkäänlaista ärinää tai hampaiden esittelyä. Paitsi. Josef onnistui syömään tyttären kahdet kengät! Diiva varmaan hykerteli pennun touhuja ja odotti mitä tuleman pitää. Sydänkohtaus oli lähellä, mutta koirien kanssa sattuu ja pienikin vartioimaton hetki kostautuu. Tytär osoitti täydellistä ymmärrystä tapahtumalle.
Loma-aikansa muutoin oli täydellinen satumaaviikko ja ero oli haikea kaikille osapuolille. Josef haki ystäväänsä ja rauhoittui nähtyään, että Diivan huone oli nyt tyhjä. Odotamme kesää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti