ENTEITÄ

Talvi kuiskii maisemassa. Se on sirotellut jo pari  kertaa hennon lumiharson maiseman ylle. Vihreät lehtiverhot on riisuttu; kullanväri on muuttunut maanväriksi.

 Syyskuussa kukintansa perennapenkissä aloittanut hyasintti on luovuttanut; katsotaan kuinka se jaksaa ensi kesänä. Jalokärhöni emaliämpärissä vietti pakkasöiden pakoa tuulikaapissani ikkunan äärellä palkiten upealla sinisellä kukinnollaan - vaan kuinkas kävikään? Josef jäi kotiin kärhön kanssa, ei tykännyt ja tervetuliaisseremonia olikin sen mukainen. Kärhöämpäri oli kaadettu kaikkine multineen lattialle ja kasvi silputtu pienen pieniksi muruiksi. Koiraoppaiden mukaan kasvi on myrkyllinen. Johtuikohan siitä, että Josef oli seuraavanakin päivänä varsin rauhallinen.

 Kesän päätökseksi teimme vielä autoretken Itä-Suomeen. Kävimme antamassa talvihalit sukulaisille. Tarkistimme, että kotilinna lepää tukevasti kalliollaan ja ajelimme talviunillemme takaisin Lappiin.

Talviuniin kuuluu Josefin koulunkäyntiä eli kuinka itse opin hyväksi koirankasvattajaksi.