Jalkojeni päällä nukkuu syvää untaan labbiksen poika, 9kk jo. Lähellä olo on hänelle leimallista. Nautin koko sielullani emäntänään olosta. Lenkkeilemme ja Josef juoksentelee irti pysyen kuitenkin liki. Pysähtyy, kun pyydän ja tulee luokse. Voiko olla hienompaa muotoa ulkoilulle. Hyväntuulisina kumpikin taivallamme eteenpäin.
Kotipuutarhassamme saa olla vapaana. Sinne raahataankin saaliita metsästä. Siinä niitä sitten on hyvä jyrsiä emännän lueskellessa patiollaan. Marjat on poimittu yhdessä. Naapurin ikätädille Josef vie ohi kulkiessamme aamunlehden, mikä ilahduttaa vastaanottajaa suuresti. Tänään teimme iltapäivällä leppoisan rantaretken.
Josef ei ole vielä halunnut uida ja hyvä niin. Kuitenkin tassuja on mukava kastella ja kaivaa kiviä pohjasta. Välillä tehden hurjat juoksupyrähdykset. Siinä saa emäntäkin olla tarkkana, ettei lennä kuin roska kumoon.
Viehättävää polkuamme palaamme sitten omaan kotiin, jossa toinen meistä alkaa unilleen ja toinen voi puuhailla ihmisjuttujaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti