Aurinko kurkisti vielä viimeisen kerran. Hyvästeli pikku kylpyhuoneen. Maa oli tummana pitkälle marraskuussakin, mutta sitten satoi hennot lumet ja puutarha sai talvivalon.
Josef on kasvanut. Suloinen koiransielunsa tekee elämäni onnelliseksi, sillä en ole yksin. Pihamaalla saa olla vapaana, ei ole tuntenut vetoa ulkopuolella näkymättömän rajan ohi. Leikkii tyytyväisenä puilla, joilla tätinsä Ruth vielä vuosi sitten leikki. Voin vapaasti puuhastella pihatöitä, sillä pikkuinen pitää silmällä emäntäänsä ja tulee perään jos poikkean sisälle.
Josef on saanut koiraystävän, joka tulee silloin tällöin kysymään saako Josefin kanssa tulla teidän pihalle leikkimään. Hän on Miisa, Ruthin agility-kurssikaveri. Heidän leikkinsä on sujuvaa ja sopuisaa. Eikä tarvita aitoja.
Lauantaina oli Josefin 1-vuotis syntymäpäivät. Tara ja emäntänsä olivat sitten adventtisunnuntaina juhlakahveilla ja leikkimässä. Paras ystävä pikku-Josefille on Tara-labradori, jolla on pitkä kärsivällisyys ja napakka kielto tarvittaessa. Sitten, yks kas nukahdetaan liki sylikkäin.
Olen viritellyt jouluvaloja sinne tänne, jotain vieläkin ajattelin laittaa. Nautin tästä vuodenajasta. Nyt, kun en tarvitse pakon sanelemana asua maantiellä.
Onnellista ADVENTINAIKAA meille kaikille.
1 kommentti:
Pehmeää joulunodotusta Pyssykylään, t. Jaspis & Ronsku
ps. olen alakanut seurata näitä blogeja vähän paremmin, vaan en ole vielä itse tohtinut kirjoittaa omaa...en ole keksinyt hyvää nimeä!
Lähetä kommentti