Palasin viikoksi akvarellimaisemaani, museolle. Kaikki oli tuttua, mutta niin outoa ja vierasta. Olin irronnut maisemasta; sieluni ei leijunut siellä enää. Akvarellikurssi antoi värien ja paperin kohdata jälleen toisensa. Ideoiden hitaasti syttyä jatkaakseen elämää kotiateljeessani.
Kesälampaat, villavat kohteet innostivat kokeilemaan. Ensimmäinen lampaani sai nimekseen Lyyrinen lammas. Useampiakin versioita olen jo maalannut. Sympaattinen aihe. Josef tuli loppuviikolla tutustumaan näihin suloisiin määkijöihin, jotka kaipasivat rapsutuksia kuten Josefkin.
Helteiset päivät jatkuivat. Teimme yhdessä lummeretken jokemme varrelle. Josefin sielu kutsuu veteen. Hän kuuntelee: mitä täällä pitäisi tehdä? Pyrähdys vedessä ja pikaisesti vesi helmeillen rannalle. Jonain päivän geenien viesti tulee selväksi. En kiirehdi kutsuaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti