KESÄ ETENEE

Juhannuksen sateessa puuhastelin märkien puiden kanssa nuotion. Nakit siinä tummuivat. Kesä vaatii aina muutaman tuhannen kilometrin autoilun rakkaiden sukulaisten luo. Nyt oli esittelyvuorossa Josef. Aluksi Pielisen rannoille, isäni vanhalle kotipaikalle, nyt sisarellani uutena talona.

Talon koirat olivat äänekästä ja hampaitaan esittelevää sorttia. Selvittiinhän niistä. Josef teki omia, hiljaisia juttujaan sateisella laiturilla. Tutki ison kiven märkää olemusta ja katseli Pielisen kaukaisuuteen.

Yllättäen Vanharouva ilmoitti, ettei suostu käyntiin. Tilattiin Falck ja matkustettiin kaikki kolme tasaisella kyydillä Kuopion Mersutaloon. Kuljettajan pehmeämurteiset koira- ja mehtuujutut saivat ajan luistamaan. Palvelu oli ystävällistä hienossa autotalossa ja matkamme jatkui muutaman tunnin kuluttua Savonlinnaan.

 Lappeenrannassakin kyläiltiin. Portaat sujuivat kunnes tassu lipesi ja se olikin sitten siinä. Ei auttanut räsymattokaan. Hikistä työtä oli nostella etutassut ja takatassut portaita ylös. Saimaan rannalla oli kuitenkin suloista nauttia kesän kuumuudesta serkun perheen mökillä.

Kanttarellit jäivät kasvamaan, odottamaan poimijaansa. Kotimatka oli koettelemus; helle pysytteli 28 asteessa, viilennys tapahtui täysin avoimen ikkunan avulla. Selvisimme jälleen kerran huikeasta 800 kilometristä ja 11 tunnista. Kotona odotti puutarhan rehevyys. Kukintoja oli valmistunut ja variksen poikaset katselivat ikkunasta sisään. Josef hyppi ilosta herättyään seuraavana aamuna kotonaan. Nyt iloitaan tutuista poluista ja muistellaan lomamatkaa. Ehkä syksyllä jälleen...