Kiertelen puutarhaani. En väsy ihailemaan rehevää valkoisenaan kukkivaa Juhannusruusuani. Altaan pintaan heijastuvina kuin salaperäisen yön sylissä.
Yksinäinen nuppu heinikko-osastoon eksyneenä.
Vierailimme ystävättären kanssa Suvannossa katsomassa ja kuulemassa kuulumisia. ihastuttavia taideteoksia oli Inari Krohn ripustanut suvantoyleisön katsottavaksi. Voisinkohan ostaa...
Mene ja tiedä; pesin ikkunat talostani. Olisin voinut palkata ihmisen siihen, sillä sama menetys joka tapauksessa: Josef söi jälleen kenkäni. Repesin. Sittenkin hän on niin suloinen, eikä pure mitään silmieni alla.
Pitkään ihmettelin. Ostin viimein säkin sementtiä. Sekoitin ilman ohjeita, tuntuman mukaan. Tiputtelin sementtitahnaa raparperin lehdelle. odottelin päivän muutaman ja eilen illalla nosti valun ja keräsin kasviaineet pois. Tässä se nyt on, aloitelma. Unelmoin oikeasta veistoksesta puutarhassani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti