Lunta satoi isoina kauniina hiutaleina. Leijuivat kostean painavina maahan. Hauras verho katseen ja kukkivien pihlajien välissä. Puutarha kukoistaa viileydestä huolimatta. Kielot ovat avanneet valkoiset kellonsa. Maljakkoon asti riittävinä. pensaiden valkeat kukinnot valmiina myös. Hämärä puuttuu, en näe valkoisten kukkieni salaperäistä yövaloa.
Rähjäiset vuorenkilpimassat pyytävät anteeksi kukkakimpuillaan vanhentunutta olomuotoaan. Auttaisinko niitä.
Pionit, suurin rakkauteni, ovat jaksaneet jälleen entistä runsaimmin nuppuuntua avatakseen hehkuvat kukintonsa. Jalompi laji kehittelee hitaammin tuoksukasta kuninkaallisen yleviä kukkiaan.
katselen saunan ikkunasta intiimissä yksinäisyydessäni hienoa yömaisemaa. Olen onnellinen.
Toisaalla ikkunasta katselen pienen pieniä palleroita, jotka odottavat madon tipahtavan nokkaansa.
En väsy tähän kesän runsauteen väreineen, tuoksuineen. Hiljaisuus kehyksenään..
Ja Josefin lempeä katse seuraa minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti