Ikkunani näyttää kerroksellista maisemaa. Sisätilan kauneus pehmentää katunäkymän karuutta. Päätimme tehdä Josefin kanssa kulttuurimatkan naapurikunnan museoon: Akvarellimaisemaan, jossa tein pitkän työjakson kahden edellisen ystäväni kanssa. he saivat arvonimen
museokoira. Josefin osalle tulee museovierailut.
Eipä näissä kivijaloissa mitään erikoista ollut, hyvin oli restauroitu aikoinaan, toteaa pieni tassulainen ja jatkaa rauhallisesti kierrosta kanssani. Usein kuulen- kyllä se Ruth oli kamala. Sehän ei pidä paikkaansa. Ruthilla vain oli kiire kokea mahdollisimman paljon liian lyhyen koiraelämänsä tähden.
Josef, pieni tsehovilainen ajattelija.
Perennat nousevat penkeistään ihan silmissä. Syksyllä kätketyt tulppaanitkin avaavat tähtikukintonsa vieressään pikku narsissit.
Heinikkopenkki on väreiltään kaunista ja herkkää ja huomatkaa vihreässä loistaa sininen.
Lapsuuden saniaismetsissä tuntuivat pelottavilta kotkansiipien kerällä olevat uudet siivet. Nyt saman metsän siirrokkaat Lapissa ovat suloinen side lapsuuden satuaikaan.
Herra Kurki vartoi ruusupensastoani, pitkä nokkansa kuin keskiaikaisen ruttolääkärin asusta. Kotipihan pienet sadut. Iloitsen, että löydän kotipihan pieniä satuja. Elämän auringonsäteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti